Äidit kertovat: Tämä oli ikimuistoisin äitienpäivälahjani
Kuva: Colourbox
Julkaistu 13.05.2012 06:50(Päivitetty 14.05.2012 08:11)
Helmi kysyi eri ikäisiltä äideiltä, mikä vuosien saatossa saatu äitienpäivälahja on jäänyt heille parhaiten mieleen.
Helmi haastatteli yhdeksää äitiä, ja kysyi, mikä vuosien saatossa saaduista äitienpäivälahjoista on jäänyt elävimpänä mieleen. Millaisesta äitienpäivälahjasta sinä ilahtuisit?
Olet maailman paras äiti
– Lapsuudesta muistan, että oma isäni kävi hakemassa valkovuokot metsästä ja toi niitä sekä äidilleni että isoäidilleni. Hän myös keitti kahvit ja lauloi laulun Äidin sydän. Olen tottunut siihen, että äitienpäivä on hyvän mielen perhejuhla, eikä kaupallisuus kuulu siihen. Tältä pohjalta on oman perheen kannalta ollut luontevinta jatkaa samaa perinnettä.
Parasta on ollut se, kun lapset ovat itse halunneet leipoa ja koristella kakun tai tuoneet sänkyyn kahvit ja aamupalan valkovuokkoineen – tosin aamuvirkkuna on ollut haastavaa maata sängyssä odottamassa herätystä! Kaikki lasten koulussa itse tekemät äitienpäiväkortit ovat arvokkaita ja rakkaita, ne ovat minulla yhä tallella. Monena vuonna opettaja oli teettänyt jonkinlaisen lahjankin luokallaan, esimerkiksi pieniä käsitöitä. Ne ovat olleet hellyttäviä. Niistä muistaa myöhemminkin, kuinka lahjan antajan silmät ovat loistaneet innosta ja jännityksestä, kun olen avannut pakettia.
Nyt lapseni ovat aikuisia ja olen tyytyväinen, jos äitienpäivänä muistetaan vaikka puhelulla, kortilla tai tullaan käymään kahvilla, jos mahdollista. Tuntuu samalla tavalla hyvältä ja sykähdyttävältä joka vuosi, kun kortissa lukee rakkaalle äidille ja olet maailman paras äiti.
Marita, 65, neljän aikuisen lapsen äiti.
Koti muuttui ravintolaksi
– Lapset ovat jo sen verran vanhoja, että monenlaisia kivoja lahjoja on tullut. Ehkä mieleen on kuitenkin jäänyt parhaiten äitienpäivä, jolloin olin päivystysvuorossa (sairaalassa) ja jouduin töihin jo ennen kuin kukaan oli herännyt. Kun tulin illalla väsyneenä kotiin, perhe oli loihtinut monen ruokalajin illallisen ja lapset toimivat tarjoilijoina niin kuin hienommassakin ravintolassa. Silloin silmät kostuivat.
Marjo, 38, kahden teini-ikäisen lapsen äiti.
Valkovuokot kuuluvat äitienpäivään
Shutterstock
– Ne lahjat, jotka lapset ovat itse tehneet, ovat kaikista ihanimpia! On hauskaa, että 7-vuotias esikoiseni on nyt puolitoista viikkoa vihjaillut, mitä tulen saamaan äitienpäivälahjaksi. Hän ei malta pitää salaisuutta, vaan on antanut joka päivä uuden vinkin.
Ensimmäinen äitienpäivä oli huikea. Sain sänkyyn lasin kuohuviiniä ja mansikoita – poikani kaatoi kuohuviinin ja söi itse mansikat. Kun toinen lapseni syntyi pari viikkoa ennen äitienpäivää, sain mieheltäni sairaalassa todella kauniin rannerenkaan, se oli myös ihana äitienpäivälahja.
Valkovuokot ovat yksi perinne. Olen aina sanonut, että tahdon vastapoimittuja valkovuokkoja, sillä ne kuuluvat äitienpäivään. Mieheni muistaa kyllä aina kertoa, miten "mukavaa" on lähteä poimimaan niitä lasten kanssa heti aamusta, kun tunnelma hakureissulla ei kuulemma aina ole niin harmoninen.
Johanna, 33, kahden lapsen äiti.
Mekolla ei aina osu oikeaan
– Ikimuistoisin lahjani huvittavalla tavalla on se, kun mieheni osti minulle 1970-luvulla merimies-henkisen mekon. Sinisestä laskostetusta alaosasta ja sinivalkoisesta yläosasta koostuva meriaiheinen mekko oli kiva, mutta ei millään tavalla tyyliseni! Taisin tehdä lopulta mekosta ensimmäiselle lapselleni vaatteita, mutta ikinä se ei sovitusta lukuun ottamatta päälläni ollut. Mieheni oli halunnut ilahduttaa minua äitienpäivänä ostamalla mieleisensä mekon vaimolleen. Kuluneiden vuosien aikana olemme kyllä vitsailleet monesti asiasta.
Hellyttävimpiä lahjoja ovat olleet lasten itse päiväkodissa ja koulussa tekemät pienet lahjat, kortit ja kortteihin raapustetut runot. Äitienpäivänä poimitut valkovuokot piristävät myös aina.
Liisa, 64, kahden aikuisen lapsen äiti.
Käyttökelpoisia arjen tavaroita
– Lasten itse tekemät lahjat ja kortit. Erityisesti muistan vaaleanvihreän ison neulatyynyn, joka roikkui sängyn yläpuolella monta vuotta. Edelleen minulla on myös oranssi lankapallo, jonka väri miellyttää vieläkin. Puutöistä on kalan mallinen leipälauta, joka on edelleen hyvässä käytössä.
Itse tehdyt lasten lahjat ovat mielestäni niin liikuttavia, ja monet todella käyttökelpoisia arkielämässä. Rahalla saa tietenkin hienoja tavaroita, ja niitä olen saanutkin, mutta se aito vaivannäkö äitienpäivälahjan suhteen, joka tulee vielä sydämestä pieneltä lapselta, on parasta mahdollista muistamista.
Mirja, 51, 24 vuotta tällä taipaleella ja lapsia yhteensä kolme: kaksi tyttöä ja yksi poika – siis loistava kokoelma!
Pieni, mutta Suuri kirja
– Suuri kirja! Aloin itkeä heti, kun näin sen: se oli noin 10 senttimetriä korkea paperista tehty lehtinen, jonka sivut oli kiinnitetty liimalla ja teipillä. Se oli pieni, mutta suuri. Esikoistyttäreni piirsi ja väritti sen kymmenenvuotiaana. Itkin, koska se oli mielestäni niin mainio ja liikuttava.
Ensimmäisellä sivulla lukee Hyvää äitienpäivää! ja viereen on piirretty höyryävä kahvikuppi. Sitten on runo: "Kun äitienpäivä koittaa, äiti kokonaan hohtaa ja kohtaa elämän." Kolmannella sivulla lukee "Ei mitään murhetta ole hällä, koska äiti on täällä" ja viereen on piirretty silmälasit.
Sitten tuli kehotus; "Välitä näistä" ja sivuille oli piirretty hänen siskonsa, kissamme ja hänen omakuvansa, missä hänellä on lippalakki päässä. Lopussa luki "Ja koko.." jossa nuolet osoittivat maapalloa. Viimeisellä sivulla luki "Pidä hauskaa" ja koko tarinan kruunasi kuva punaisesta ilmapallosta. Se oli niin liikuttava, että aina kun minulta kysytään, mikä on ollut paras äitienpäivälahja, sanon heti Suuri kirja. Tyttäreni oli niin viisas ja herkkä jo pienenä. Hän teki aina itse äitienpäivälahjat, jotka olivat osuvia ja liikuttavia – itse tehdyt lahjat ovatkin parhaita.
Anneli, 49, neljä lasta; tyttäret 25 ja 23, pojat 10 ja 8.
Liian pieni nenä
– En erityisesti pidä tällaisista kaupallisista hömpötysjuhlapäivistä. Toki lasten ollessa pieniä oli ihanaa saada heidän itse tekemiään lahjoja: massapalloista tehty kaulakoru, tyyny tai koriste-esine, joita oli monta käsityötuntia väännetty kieli poskella. Vielä huikeimpia olivat omatekoiset kortit! Ja ne tekstit! Monta kertaa vielä vuosien jälkeenkin niille on hyväntahtoisesti naurettu, muun muassa tekstille "Äiti on kaunis, mutta sillä on liian pieni nenä"!
Taina, 48, kaksi aikuista lasta.
Äkkiä pikaliimaa!
– Paras lahja ei välttämättä ole kaupasta ostettu tavara, vaan jotain minkä lapsi on tehnyt. Toistaiseksi rakkain äitienpäivälahjani on tyttäreltä 2010 lahjaksi saamani savitaulu, johon tyttären toinen käsi ja jalka oli painettu päiväkodissa, sekä tyttären piirtämä kortti. Huonoksi onneksi kaksi sekuntia ennen kuin äippä sai lahjan käsiinsä, reilun vuoden ikäinen tyttö tiputti sen lattialle ja taulu meni useaksi palaseksi. Onneksi se oli foliokääreessä! Äkkiä kauppaan ostamaan pikaliimaa ja mies sitten kokosi sen varovasti pala palalta. Vielä se ei ole seinällä, kun ei tiedä mihin sen laittaisi muuton jälkeen, mutta turvassa ylhäällä kaapin päällä.
Toinen lahja, jonka sain samana äitienpäivänä mieheltä ja tyttäreltä yhdessä, oli Kalevala-koru "Talon sydän". Pidän sitä myös suuressa arvossa. Sekin katosi vuodeksi anoppilassa saunareissun jälkeen, mutta löytyi siivouksen yhteydessä lapsen mummin ja taatan sängyn alta. Luultavasti tyttären serkut olivat saaneet sen käsiinsä ja leikkineet, sitten unohtaneet korun sen siliän tien.
Marika, 26, 3-vuotias tytär.
Joko mä nyt saan kakkua?
– Monta ihanaa lahjaa olen saanut, mutta mieleenpainuvimman sain pari vuotta sitten, kun tytär muovaili tarhassa suolataikinasta sydämen, jonka hän oli vielä maalannut ihanan punaiseksi. Itse askarrellun kortinkin sain, jossa oli teksti sisällä: "Äiti on kiva. Minun äiti, oma äiti. Hyvää äitienpäivää!" Sydän kyllä suli, kun nämä sain. Ja kun nuo olin saanut, niin ensimmäiset sanat olivat: "Joko mä nyt saan kakkua?"
