Äidin alkoholismi varjostaa Satun elämää – "Pelkään sitä soittoa"

Apua äidille

Yläasteikäisenä Satu tienasi jo omaa rahaa jakamalla mainoksia. Hän kantoi huolta äidistään ja vei tälle usein ruokaa. Joskus äiti vietti aikaa miesystävänsä luona, ja Satu huolehti äidin kissoista.

– Vaadin kyllä aina rahat ostamastani ruuasta takaisin, Satu sanoo topakasti.

Kahdeksantoistavuotiaana Satulla menivät sukset ristiin isän kanssa, ja hän muutti äidille.

– Se ei ollut paras idea. Kahden kuukauden kuluttua sain onneksi oman kämpän. Kävin kuitenkin usein katsomassa äitiä, sillä asuimme vierekkäin. Soitin aina ensin kuullakseni, onko äiti selvin päin, Satu muistaa.

Kaksi nuorinta sisarusta muuttivat myös takaisin äidille. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta pian äidin käytös oli taas yhtä sietämätöntä kuin aiemmin. Toinen sisaruksista pääsi asumaan omilleen, mutta nuorempi meni takaisin isälle.

Äitiä on yritetty saada hoitoon useampaan otteeseen, mutta hänen oma tahdonvoimansa ei ole riittänyt paranemiseen. Alkoholismin ja masennuksen seurauksena äiti on yrittänyt itsemurhaa, useammin kuin kerran.

– Itse en ole joutunut näitä tapauksia todistamaan, mutta siskoni joutui kerran soittamaan ambulanssin, kun äiti oli ottanut unilääkkeitä, Satu suree.

Tulipalo säikäytti

Vajaa vuosi sitten Satu oli tekemässä lähtöä työpaikalle, kun sai puhelun tädiltään. Äidin kerrostaloasunnosta näkyi liekkejä. Töiden sijaan Satu lähti selvittämään vanhempansa tilannetta.

– Äiti oli päässyt pihalle miesystävänsä kanssa. Uskon, että alkoholilla oli osuutta palon syttymiseen. Tuli lähti leviämään päälle jääneestä levystä, ja koko kämppä meni. Äidin oli hankala löytää uutta asuntoa, sillä hänen luottotietonsa olivat menneet, Satu kertoo.  

Kuvituskuva.Colourbox.com/Alexander Blinov

Äiti asui jonkin aikaa miesystävänsä luona, kunnes sai asunnon samaisesta talosta, jossa tulipalo oli riehunut. Ihmiset lahjoittivat tavaroita ja huonekaluja, ja äiti sai elämänsä taas alkuun.

– On äiti ennenkin ollut asunnottomana. Missä lie majaillut, miesystäviensä luona. Mutta sisulla äiti on aina saanut kämpän itselleen, Satu myöntää.

Tulipalo pysäytti äidin hetkeksi miettimään tilannettaan. Poliisikuulustelut ja kodittomuus säikäyttivät. Satu sai yöllä viinanhuuruisia puheluita. Suuttuessaan äiti totesi, että olisi kaikille parempi, jos hän olisi kuollut palossa.

– Tulipalon jälkeen olin valmis viemään äidin hoitoon. Ajoin hänen luokseen ja sanoin, että mennään sairaalaan. Sieltä hän olisi varmasti saanut lähetteen hoitoon, Satu uskoo.

Satun oli tarkoitus uhkailla, että jos äiti ei suostu ottamaan apua vastaan, hän katkaisee välit. Kilttinä ihmisenä hän ei kuitenkaan hylännyt äitiään, vaikka tämä ei lähtenyt sairaalaan.

Äiti on yrittänyt käydä AA-kerhossa. Yölliset soittelut sekä räyhääminen ovat loppuneet. Tilanne näyttää suhteellisen hyvältä, vaikka Satu uskoo, ettei äiti koskaan täysin raitistu.

Oma elämä

Äidin alkoholismi on vaikuttanut Satuun, joka on seurannut ongelman kehittymistä lähes parikymmentä vuotta.

– Olen hyvin arka, sillä kotona joutui aina olemaan varpaillaan. Se häiritsee esimerkiksi työelämässä. Pelkään suorittaa uutta tehtävää, vaikka tiedän pystyväni siihen. Miksen voi vain olla rohkea, Satu manailee.

Colourbox.com

Muuten Satu on lähtökohdistaan huolimatta saanut elämänsä hyvin järjestykseen. Hän on aloittanut työnteon 18-vuotiaana eikä ole ollut päivääkään työttömänä. Oman rahan tienaaminen on ollut hänelle tärkeää. Satu uskoo, että vastoinkäymiset ovat kasvattaneet hänet vahvemmaksi. Hän ei vähästä hätkähdä tai stressaannu.

– Mieheni perhe-elämä on ollut aivan erilaista kuin minun. Hänen äitinsä neuvoo vieläkin useissa asioissa, kun minä taas olen aina joutunut selvittämään kaiken itse. Ainakin minusta on kasvanut varhain itsenäinen, Satu toteaa tyytyväisenä.

Satu on ylpeä myös sisaruksistaan, jotka hekin ovat saaneet hankittua työpaikat ja asunnot. Satu uskoo, että heidän välinsä ovat lapsuuden vaikeuksien myötä tavallista vahvemmat ja sopuisammat.

Pian 29-vuotias Satu ei ole rohjennut vielä hankkia omia lapsia, sillä hän haluaa olla varma parisuhteensa toimivuudesta. Hän haluaa, että omalla lapsella on molemmat vanhemmat elämässään. Hän haluaa antaa lapselleen kaiken sen, mistä on itse jäänyt paitsi, kuten esimerkiksi turvallisen kasvuympäristön.

– Vaikka minulla on nyt oma elämä, äiti vaikuttaa siihen edelleen. Soittelen äidille, sillä minulla on ainainen huoli hänestä. Pelkään, milloin tulee se soitto, että äitiä ei enää ole. Olen kuitenkin vähän osannut päästää irti. Olen vihdoin tajunnut, ettei aikuista ihmistä voi paapoa, ja että minun pitää elää omaa elämääni, Satu toteaa.

*) Nimi muutettu

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com