Äidin alkoholiongelmat ovat varjostaneet Satun elämää lapsesta saakka. Koululainen sai huolehtia pienimmistä sisaruksistaan sekä kuunnella, kun äiti purki ahdistustaan. Vaikka Satu elää nyt aikuisena tasapainoista elämää, sisimmässä painaa aina huoli äidistä.
Satu* oli ala-asteella, kun hänen vanhempansa erosivat. Kaikki neljä lasta jäi äidin luokse, ja isä muutti pois. Eron myötä alkoivat äidin alkoholiongelmat.
– Meillä alkoi liikkua ihmeellistä porukkaa kotona. Äiti rupesi käymään kuppiloissa, ja hänellä vaihtuivat miehet, Satu harmittelee.
Satulla on kaksi nuorempaa sisarusta, joista hän huolehti taitonsa mukaan. Hän toteaa, että joutui sitä myötä astumaan liian nuorena aikuisten saappaisiin.
Äiti ei pystynyt hoitamaan lapsiaan, eikä töitään. Sosiaaliviranomaiset antoivat kaksi vaihtoehtoa: joko isä ottaa lapset luokseen tai heidät sijoitetaan eri paikkoihin.
– Muutimme isän luokse. Se oli aika hämmentävä tilanne, sillä samassa taloudessa asui uusi äitipuolemme, joka oli ollut äidin paras ystävä. Hän kyllä huolehti meistä, mutta omat lapset olivat aina tärkeämpiä hänelle, Satu toteaa.
Viikonloppuisin sisarukset vierailivat äitinsä luona. Äidin alkoholiongelmat vain pahenivat, eikä hän aina edes pystynyt ottamaan lapsia luokseen.
– Se oli aina sellaista räyhäämistä. Sitä syyttää helposti muita, kun itsellä on paha olla. Äiti purki ahdistustaan minulle. Sain aina kuunnella, mitä isä on hänelle tehnyt. Vaikka asuimme isällä, äiti soitteli humalassa ja saattoi tulla oven taakse räyhäämään, Satu kuvailee.
Apua äidille
Yläasteikäisenä Satu tienasi jo omaa rahaa jakamalla mainoksia. Hän kantoi huolta äidistään ja vei tälle usein ruokaa. Joskus äiti vietti aikaa miesystävänsä luona, ja Satu huolehti äidin kissoista.
– Vaadin kyllä aina rahat ostamastani ruuasta takaisin, Satu sanoo topakasti.
Kahdeksantoistavuotiaana Satulla menivät sukset ristiin isän kanssa, ja hän muutti äidille.
– Se ei ollut paras idea. Kahden kuukauden kuluttua sain onneksi oman kämpän. Kävin kuitenkin usein katsomassa äitiä, sillä asuimme vierekkäin. Soitin aina ensin kuullakseni, onko äiti selvin päin, Satu muistaa.
Kaksi nuorinta sisarusta muuttivat myös takaisin äidille. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta pian äidin käytös oli taas yhtä sietämätöntä kuin aiemmin. Toinen sisaruksista pääsi asumaan omilleen, mutta nuorempi meni takaisin isälle.
Äitiä on yritetty saada hoitoon useampaan otteeseen, mutta hänen oma tahdonvoimansa ei ole riittänyt paranemiseen. Alkoholismin ja masennuksen seurauksena äiti on yrittänyt itsemurhaa, useammin kuin kerran.
– Itse en ole joutunut näitä tapauksia todistamaan, mutta siskoni joutui kerran soittamaan ambulanssin, kun äiti oli ottanut unilääkkeitä, Satu suree.
Tulipalo säikäytti
Vajaa vuosi sitten Satu oli tekemässä lähtöä työpaikalle, kun sai puhelun tädiltään. Äidin kerrostaloasunnosta näkyi liekkejä. Töiden sijaan Satu lähti selvittämään vanhempansa tilannetta.
– Äiti oli päässyt pihalle miesystävänsä kanssa. Uskon, että alkoholilla oli osuutta palon syttymiseen. Tuli lähti leviämään päälle jääneestä levystä, ja koko kämppä meni. Äidin oli hankala löytää uutta asuntoa, sillä hänen luottotietonsa olivat menneet, Satu kertoo.
Äiti asui jonkin aikaa miesystävänsä luona, kunnes sai asunnon samaisesta talosta, jossa tulipalo oli riehunut. Ihmiset lahjoittivat tavaroita ja huonekaluja, ja äiti sai elämänsä taas alkuun.
– On äiti ennenkin ollut asunnottomana. Missä lie majaillut, miesystäviensä luona. Mutta sisulla äiti on aina saanut kämpän itselleen, Satu myöntää.
Tulipalo pysäytti äidin hetkeksi miettimään tilannettaan. Poliisikuulustelut ja kodittomuus säikäyttivät. Satu sai yöllä viinanhuuruisia puheluita. Suuttuessaan äiti totesi, että olisi kaikille parempi, jos hän olisi kuollut palossa.
– Tulipalon jälkeen olin valmis viemään äidin hoitoon. Ajoin hänen luokseen ja sanoin, että mennään sairaalaan. Sieltä hän olisi varmasti saanut lähetteen hoitoon, Satu uskoo.
Satun oli tarkoitus uhkailla, että jos äiti ei suostu ottamaan apua vastaan, hän katkaisee välit. Kilttinä ihmisenä hän ei kuitenkaan hylännyt äitiään, vaikka tämä ei lähtenyt sairaalaan.
Äiti on yrittänyt käydä AA-kerhossa. Yölliset soittelut sekä räyhääminen ovat loppuneet. Tilanne näyttää suhteellisen hyvältä, vaikka Satu uskoo, ettei äiti koskaan täysin raitistu.
Oma elämä
Äidin alkoholismi on vaikuttanut Satuun, joka on seurannut ongelman kehittymistä lähes parikymmentä vuotta.
– Olen hyvin arka, sillä kotona joutui aina olemaan varpaillaan. Se häiritsee esimerkiksi työelämässä. Pelkään suorittaa uutta tehtävää, vaikka tiedän pystyväni siihen. Miksen voi vain olla rohkea, Satu manailee.
Muuten Satu on lähtökohdistaan huolimatta saanut elämänsä hyvin järjestykseen. Hän on aloittanut työnteon 18-vuotiaana eikä ole ollut päivääkään työttömänä. Oman rahan tienaaminen on ollut hänelle tärkeää. Satu uskoo, että vastoinkäymiset ovat kasvattaneet hänet vahvemmaksi. Hän ei vähästä hätkähdä tai stressaannu.
– Mieheni perhe-elämä on ollut aivan erilaista kuin minun. Hänen äitinsä neuvoo vieläkin useissa asioissa, kun minä taas olen aina joutunut selvittämään kaiken itse. Ainakin minusta on kasvanut varhain itsenäinen, Satu toteaa tyytyväisenä.
Satu on ylpeä myös sisaruksistaan, jotka hekin ovat saaneet hankittua työpaikat ja asunnot. Satu uskoo, että heidän välinsä ovat lapsuuden vaikeuksien myötä tavallista vahvemmat ja sopuisammat.
Pian 29-vuotias Satu ei ole rohjennut vielä hankkia omia lapsia, sillä hän haluaa olla varma parisuhteensa toimivuudesta. Hän haluaa, että omalla lapsella on molemmat vanhemmat elämässään. Hän haluaa antaa lapselleen kaiken sen, mistä on itse jäänyt paitsi, kuten esimerkiksi turvallisen kasvuympäristön.
– Vaikka minulla on nyt oma elämä, äiti vaikuttaa siihen edelleen. Soittelen äidille, sillä minulla on ainainen huoli hänestä. Pelkään, milloin tulee se soitto, että äitiä ei enää ole. Olen kuitenkin vähän osannut päästää irti. Olen vihdoin tajunnut, ettei aikuista ihmistä voi paapoa, ja että minun pitää elää omaa elämääni, Satu toteaa.
*) Nimi muutettu
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com