Äidillä riitaisat välit lapseensa liki kaksi vuosikymmentä – syöpädiagnoosi herätti: "Ymmärsin, että haluan korjata välit"

Viime vuonna äiti Trish W:lle diagnosoitiin metastaattinen syöpä. Vaikka syöpää ei voidakaan parantaa, hoidot ovat tehonneet sen verran hyvin, että naisella on nyt hyvä olla. Hänellä on aikaa tehdä asioita, jotka ovat kaivertaneet hänen mieltään vuosien ajan.

– Pian diagnoosin jälkeen ymmärsin, että haluan korjata välit tyttäreeni. Olen venyttänyt sitä lähes kaksi vuosikymmentä. Lähes kaksikymmentä vuotta riitoja, joista useimmat ovat olleet mitättömiä, mutta joissa on ollut mukana lauseita, jotka ovat vaivanneet meitä kaikki nämä vuodet, Trish kertoo.

Nainen uskoi, että syöpädiagnoosi antaisi hänelle mahdollisuuden korjata välit tyttäreensä, mutta pian kävi selväksi, että tytär ei halunnut tehdä niin. Äiti pelkääkin, ettei tule koskaan näkemään tyttärensä elämän tärkeimpiä hetkiä, kuten naimisiinmenoa tai lapsen saamista. 

Rakastan häntä viimeiseen hengenvetoon

Trish kertoo heidän välirikkonsa saaneen alkunsa jo kauan sitten. Äiti kertoo, että vaikka hän kuinka yritti, hän ei tuntenut lastaan kohtaan sellaista ylitsevuotavaa rakkautta, jollaista hänen äitinsä ja ystävänsä olivat hänelle luvanneet. Hän ei tuntenut rakkautta, hän ei tuntenut mitään.

– Kukaan ei kertonut minulle, etten välttämättä tulisi pitämään omasta lapsestani. Rakastan häntä kyllä, mutta en nauti yhteisestä ajastamme. Ja vihaan sitä ajatusta.

Suhde esikoiseen viileni entisestään toisen lapsen myötä. Toinen lapsi tuntui äidistä heti omalta samaan aikaan, kun hän liukui yhä kauemmas esikoisestaan. Kiukuttelevasta ja itsepäisestä tytöstä kasvoi lopulta teini, joka vietti lähes kaiken aikansa lukittautuneena omaan huoneeseensa.

Molemminpuolista vihanpitoa jatkui siihen saakka, kunnes diagnoosi herätti äidin. Kuullessaan aikansa käyvän vähiin, hän ymmärsi, että olisi voinut olla paljon parempi vanhempi tyttärelleen.

– Olisin voinut puhua ammattilaisen kanssa. Jonkun, joka olisi voinut auttaa minua hyväksymään aiemmin sen, että vaikka hän on minun tyttäreni, me olemme hyvin erilaisia ihmisiä. Ja siinä ei ole mitään vikaa.

Vaikka Trish kertoo ymmärtävänsä, että hänestä ja hänen tyttärestään ei koskaan tule parhaita ystäviä, hän haluaa auttaa tytärtään parhaan kykynsä mukaan.

– Haluan edelleen olla hänelle hyvä äiti. Haluan hänen kasvavan vahvaksi ja itsevarmaksi naiseksi, joka tavoittelee unelmiaan eikä pelkää pitää puoliaan.

– Riippumatta taisteluistamme, siitä kuinka kävimme toistemme hermoille ja kuinka usein riitelimme, Ashley on aina lapseni. Ja yksinkertainen tosiasia on se, että minä rakastan häntä viimeiseen hengenvetooni, äiti kertoo.

Lähde: RedBookMag

***