80 vuotta täyttävä Pirkko Mannola avautuu urastaan: "Olisin tykännyt, että olisin saanut näytellä vaativampia rooleja" | MTV Uutiset
80 vuotta täyttävä Pirkko Mannola avautuu urastaan: "Olisin tykännyt, että olisin saanut näytellä vaativampia rooleja"
3:04Pirkko Mannola Studio55.fin haastattelussa.
Julkaistu 24.12.2018 07:02
STT–REIMA RAUTIAINEN
Pirkko Mannola muistelee vaiherikasta uraansa.
Näyttelijä-laulaja Pirkko Mannolalla on ongelma. Espoon-kodin ikkunalaudalla orkideoiden rivistö harvenee uhkaavasti, kun kukat varisevat lämpöpatterin paahteessa lattialle.
– Patterissa on näköjään vain on- ja off-asento. Niin sääli. Rakastan orkideoita, Mannola huokaisee.
Pian kasvoille vaihtuu hymy, väsymättömälle energiapakkaukselle tutumpi ilme. Hän on seuraavana päivänä lähdössä käymään Ruotsissa asuvan tyttärensä perheen luona.
– En kauhean usein ehdi siellä pistäytyä, kun olen niin työorientoitunut. En malta luopua työstä niin kauan kuin pää pelaa ja jalat toimivat, laulu- ja luentokeikkoja täyttä häkää tekevä Mannola kertoo.
Pirkko Mannola tekee edelleen paljon töitä. (Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa)Str / Lehtikuva
Pirtsakka poppari sulatti sydämet
"Ensin on bassoa bombabombabom/sitten on pianoa ramaramadingdang/sitten on rumpua bamtsibamtsibam/kaunista laulua ribbidibbidi."
Mannola levytti 1962 Kari Tuomisaaren sanoittaman singlen Maailman paras levy, jonka hullunkurinen verbaaliakrobatia sopi esittäjälleen kuin nakutettu.
Levy oli kaupunkihenkisyydessään agraari-Suomessa aikaansa edellä, sillä Hullujussi-yhtyeen siansaksaksi tulkitsema Friduna Skikuna -kappale ja Hurriganesin Remu-englanti tulivat tutuiksi paljon myöhemmin.
Vuoden 1958 Miss Suomen tyttömäisyys puri valkokankaallakin. Mannolan tavaramerkki olivat kepeät filmiroolit.
Hän näytteli maailmalle onneaan etsimään lähtevää Mirjaa vuonna 1961 elokuvassa Tyttö ja hattu, joka on sittemmin korotettu kulttifilmiksi, niin sanotun tie-elokuvan arkkityypiksi.
– Pirkko Pirteän leima lyötiin elokuvaroolien ja pirteiden iskelmien takia. Enkä toki teeskentele. Energisyys ja eloisuus ovat vahva osa minua, hyvän mielen majakaksi profiloitunut Mannola pohtii.
Suomi on pieni maa, kasvot kuluvat herkästi. Niin ei Mannolalle ole käynyt, mutta näyttelijäroolien kirjo voisi hänen mukaansa olla laajempikin.
– Positiivinen kuva minusta on aito, mutta uran kannalta olisin tykännyt, että olisin saanut näytellä vähän vaativampia rooleja. Kyllä niitä myöhemmin muutama on tullutkin.
Hetkestä kiinni
Jos joku on toteuttanut kulunutta kehotusta tarttua hetkeen, niin Mannola. Hän on tarrannut tilaisuuteen, kun se on osunut kohdalle.
– Kun ajattelen taaksepäin, en ole koskaan pyrkinyt mihinkään. Olen aika hyvin käyttänyt hyväksi mahdollisuuteni. On käynyt tuuri, ja aina on löytynyt joku, joka on työntänyt eteenpäin.
Ruotsissakin teatteria tehnyt Pirkko Mannola löytää länsinaapurin ja suomalaisten väliltä selvän henkisen eron. – Ruotsalaisilla on kepeämpi mieli. Me suomalaiset olemme enemmän slaavilaisen raskasmielisiä. (Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa)Str / Lehtikuva
Mannolalle tuki oli kymmenkunta vuotta sitten kuollut aviomies, elokuvaohjaaja Åke Lindman. Vaikka kahden omaa uraansa tehneen toimijan taloudessa välillä räiskyi, kunnioitus toista kohtaan oli vankkumaton.
– Åke kannusti aina, jos minulle oli tarjolla lupaava rooli, että ota vaan se.
Mannolan vaiheita kerratessa törmää aina tarinaan, kuinka hänen iskelmälaulajan uransa Länsi-Saksassa sai alkunsa. Hän puhuu vaatimattomasti sattumasta, kun Berliinin elokuvajuhlille 1960 lähetetty Kaks' tavallista Lahtista -farssi sai murska-arvostelut ja saksalaisten musiikkiammattilaisten huomio kiinnittyi festivaalilla Mannolaan.
– Olin kuunnellut saksalaista musiikkia paljon, muun muassa suosikkiani Caterina Valentea. Harrastin myös saksan kieltä.
Jos Mannola on ajoituksen mestari, hänellä on toisaalta kiusaus vähätellä itseään.
– Jossain tv-ohjelmassa korostin, etten ole tehnyt urani eteen juuri mitään. Ohjelman vetäjä oikaisi, että kai sinä nyt jotain olet tehnyt.
Pirkko Mannola valittiin Miss Suomeksi vuonna 1958. (Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa)Str / Lehtikuva
"Me too -kampanja on terve hanke"
Pirkko Mannola on ollut viihdealalla mukana niin monessa, että hänen mielipiteensä alistamista ja seksuaalista ahdistelua vastaan polkaistusta maailmanlaajuisesta me too -kampanjasta kiinnostaa.
Pirkko Martta Irmeli Mannola
– Syntynyt 27. joulukuuta 1938 Valkeakosken Sääksmäellä – Asuu Espoossa. Kihloissa jääkiekkovaikuttaja Göran Stubbin kanssa. Aikuinen tytär Heidi, kaksi lastenlasta – Miss Suomi 1958, Miss Eurooppa -kisojen 4. perintöprinsessa 1958 – Hittejä mm. Kuinka rakkaus alkoi (1960), Kumipallo (1961) Maailman paras levy (1962) – Elokuvia: Tyttö ja hattu (1961), Toivelauluja (1961), Onnen varjot (2005), Risto Räppääjä (2008) – Tanssii tähtien kanssa -kisan 2. sija 2009
– Me too on terve hanke. On hyvä, että tällaiset asiat on nostettu julkisuuteen. Luulen, että kautta aikojen elokuvan teossa ohjaajilla on ollut julmiakin tapoja saada näyttelijä tekemään jotain, Mannola sanoo. Hän ottaa esimerkiksi Ingmar Bergmanin, jonka työmenetelmistä on tullut julki kyseenalaisia piirteitä.
Mannola törmäsi 1980-luvun puolivälissä itselleen uudenlaisiin työskentelymenetelmiin, kun hän näytteli Intimiteatterissa esitetyssä Valtakunta-menestysnäytelmässä Juska Paarman eli Jussi Parviaisen äitiä.
– Jussilla oli tapana provosoida näyttelijöitä, fyysisestikin. Tulipahan hemmetin hyvät arvostelut, kun kirjoitettiin, että vihdoinkin Mannola näyttää kykynsä näyttelijänä, kun on tätä kunnon realismia, Mannola muistelee ja jatkaa vertailulla:
– Miehelläni Åke Lindmanilla oli työssään erilainen lähestymistapa. Åke luotti näyttelijöihinsä ja koko ryhmään.
Missibisneksen voisi kuvitella asenteellisesti olevan elokuva-alaakin raadollisempaa. Mannola vakuuttaa selvinneensä traumoitta.
– Olen selvinnyt tilanteista omalla olemuksellani – tai voihan olla, että olen ollut niin naiivi, etten ole huomannut, että jotain olisi meneillään, hän naurahtaa.
