Uolevi Nurminen oli ehtinyt viettää viisi vuotta eläkepäiviä, kun hän sai yllättävän kutsun mieluisalle työkomennukselle: au pairiksi Saksaan kolmivuotiaalle pojanpojalleen.
Uolevi Nurmisen, 79, äänestä kuultaa hymy, kun hän palaa muistoissa vuoden 1996 syksyyn. Uolevin poika Tapio oli muuttanut tuolloin perheensä kanssa töiden perässä Saksaan.
Suunnitelmat menivät paikan päällä Saksassa pian uusiksi, sillä perheen äiti sai yllättävän työtarjouksen.
− Minulle tuli puhelinsoitto, että olisiko papalla aikaa lähteä au pairiksi. Se oli erittäin mieluinen kutsu, Uolevi muistelee.
Au pairin arkea
Uolevi pakkasi oitis laukut ja suuntasi Frankfurtin liepeillä sijaitsevaan Neu-Isenburgin pikkukaupunkiin. Perillä kolmen ja puolen vuoden ikäinen Oskari otti papan riemuiten vastaan.
− He asuivat tuolloin neljän perheen asuttaman talon yläkerrassa. Minulla oli ihan ylimmässä kerroksessa viehättävä pieni vinttikamari, työnantajan täyshoidolla, Uolevi myhäilee.
Au pairin päivärutiinit tulivat nopeasti tutuiksi. Aamuisin Uolevi hoiti pojanpoikansa aamutoimet ja kuljetti hänet päiväkotiin. Iltapäivisin kaksikolle jäi aikaa puuhastella yhdessä.
− Oskari meni saksankieliseen päiväkotiin täysin ummikkona, ja hänellä oli alkuun omat vaikeutensa, mutta kyllä se sitten alkoi sujua.
− Kävimme yhdessä leikkipuistoissa, ja poika oli myös innokas ajamaan kolmipyöräisellä. Perheellä oli myös kivoja ystäviä, joilla oli samanikäisiä lapsia, pappa muistelee.
Kielikurssille nuorison sekaan
Uolevin oma saksan kielen taito oli peräisin keskikoulun ajoilta. Niinpä hän päätti ottaa au pair -rupeamastaan kaiken irti ja ilmoittautui paikalliseen kansalaisopistoon kielikurssille.
Ikääntynyt au pair astui rohkeasti ympäri maailmaa tulevista nuorista koostuneen joukon sekaan.
− Olin ryhmässä ainoa pohjoismaalainen, eikä siellä ollut muita ikäisiäni "isä-nestoreita". Olin noin 45 vuotta toisia vanhempi, Uolevi kertaa naureskellen.
Ryhmän senioria ikäero muihin ei häirinnyt. Kurssin opettaja osasi hommansa hyvin, ja tunnelma oppitunneilla oli mukava.
− Innostuin niin, että otin lopulta muutamien kurssiystävien osoitteet ylös ja kirjoittelin heille myöhemmin oppimallani kielellä.
Muistot lämmittävät
Uolevin au pair -rupeama kesti kaksi kuukautta. Pappa tunsi vastuun pienestä pojanpojasta, mutta nautti samalla komennuksestaan täysin palkein. Perhe muun muassa teki vapaa-ajalla yhdessä tuumin retkiä lähiseudulla.
Tähän päivään mennessä Oskarista on kasvanut parikymppinen nuorimies. Uolevi on vieraillut vuosien varrella useaan otteeseen maassa, johon perhe on asettunut pysyvästi.
− Harvoin ikäiseni eläkeläinen saa tällaisen tehtävän. Minulla on tuosta ajasta niin kivat muistot, ettei parempaa voisi olla, Uolevi päättää.
Kuvat: Kotialbumi ja Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.