Huikea lahjakkuus vei Ilpo Koskelan maailman huipulle.
- Kyllä Ilposta ohi pääsi, mutta kiekon se oli aina ehtinyt napata siinä välissä pois, Lasse Oksanen muistelee nauraen.
Koskela oli 1960-luvun lopussa ja 70-luvun alussa Suomen parhaimpia puolustajia.
Koskelan pääsarjaura alkoi Lahden Reippaassa vuonna 1965. Joukkueen suurimpia tähtiä olivat Koskela ja Lauri Mononen, jotka Aimo Mäkinen nappasi 1969 Jokerien pari vuotta aiemmin perustettuun joukkueeseen.
Hyökkääjästä pakiksi
Koskela pelasi parikymppisenä vielä hyökkääjänä, mutta Reippaan valmentaja Esko Luostarinen totesi miehen paikan olevan pakkina. Kukaan ei saanut Koskelalta kiekkoa pois, mutta maalejakaan ei syntynyt. Maalin edustalla Koskelan todelliset kyvyt tulivat esiin.
Koskela oli yksi Jokerien ensimmäisen mestaruuden 1973 kulmakivistä. Hän pelasi huikeita minuuttimääriä ja oli todellinen valmentajan luottopuolustaja.
- Hän oli teknisesti mahdottoman hyvä, todella monipuolinen. Hän oli nopea ja hyvä luistelija. Armottoman tarkka puolustaja ja hyökkääjälle erittäin hankala mies. Kiekon kanssa ei päässyt ohi millään. Henkisiltä ominaisuuksiltaan hän oli peräänantamaton ja sitkeä, Oksanen kuvailee.
Koskela tunnettiin laiskasta asenteestaan. Kova työnteko ei vienyt häntä huipulle, vaan nimenomaan lahjakkuus.
Sveitsin kisat merkkipaaluna
Koskelan taidot nousivat esille erityisesti MM-kisoissa 1971. Leijonat kärsi loukkaantumisista ja Koskela hoiti sekä puolustajan että hyökkääjän tehtäviä.
Luottopakki pelasi huimia minuuttimääriä maajoukkueen eteen. Koskelan saldo oli 6+1, jolla hän voitti Suomen joukkueen maali- ja pistepörssin.
Koskela valittiin ensimmäisenä suomalaisena MM-kisojen All Stars -joukkueeseen. Lisäksi hänet palkittiin turnauksen parhaana puolustajana yhdessä Tshekkoslovakian Jan Suchyn kanssa. Näiden tunnustusten jälkeen hänet palkittiin vielä vuoden parhaana jääkiekkoilijana Suomessa.