Helmi rohkaisi suomalaisia kertomaan mielipiteensä tatuoinneista. Suurin osa kertoi, ettei heidän ihoaan korista tatuoinnit – vielä.
Helmi kysyi lukijoiltaan mitä mieltä he ovat tatuoinneista: millaisia tarinoita ihoon ikuistetut tatuoinnit edustavat vai onko heillä ylipäätään tatuointeja. Kyselyyn osallistui 2 878 Helmen lukijaa.
Suurin osa lukijoista, 32 prosenttia, kertoi tatuoinnin olevan vielä haaveissa: heillä oli aikomus ottaa sellainen, kunnes aika olisi kypsä – tai tarpeeksi ikää mittarissa. Monet kertoivatkin suunnittelevansa tatuoinnin ottamista poismenneen läheisen muistoksi: "tatuointi olisi kynttilää kestävämpi".
Lukijat painottivat, että heillä oli paljon tarinoita kerrottavanaan: miksei sitä voisi kertoa iholla? Monille elämän selviytymistarinat olisivat tatuoinnin arvoisia. Monet halusivatkin, että tatuointi olisi merkki kovasta koetusta elämästä ja kivusta – tai kirjaimellisesti merkki siitä, että he kestävät kipua.
– Elämä on satuttanut. Pystyin kuitenkin pääsemään pois siitä mikä vei kaiken ilon. Haluaisin ottaa tatuoinnin, joka muistuttaa minulle huonon päivän tai ajan tullessa siitä minkä arvoinen olen, ettei kaikkea tarvitse sietää ja että olen vahva, jos niin vain tahdon.
– Tahtoisin mielellään vaikka koko yläkropan, se kertoisi että kestän kipua vaikken kai kestäisi? Sillä voi ilmaista, mikä elämässä on se tärkein kun menettää kaiken, ihmisiä tulee ja menee, mutta jotakin jää aina. Minä ottaisin mielellään vaikka nuotin, jonka lähellä olisi sydän, piikkilankaa, tikareja, verta... Tatuointi kertoo itsestä ja suhtautumisesta elämään.
Lukijoista puolestaan 30 prosenttia kertoi, ettei heillä ollut aikomustakaan hankkia tatuointeja ihoa koristamaan: monet uskoivat kyllästyvänsä tatuointiin alta aikayksikön tai pelkäävänsä, miltä tuo taideteos näyttäisikään vuosien päästä kiikkustuolissa.




