Pekka Ruohonen irtisanottiin työstään 1990-luvun alkupuolella. Potkut tulivat miehelle täytenä yllätyksenä, eikä irtisanomisen oikea syy ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Potkut olivat suuri isku, mutta katkera hän ei enää tapahtuneesta ole – täydellisesti hän ei usko koskaan toipuvansa iskun vaikutuksista. Kirjoittaminen on kuitenkin auttanut käsittelemään lähes 20 vuotta vanhaa kokemusta
Vuonna 1986 rahoitustoimialan yrityksen toimitusjohtaja pyysi Pekka Ruohosta töihin toimintaansa aloittelevaan firmaan. Kun Ruohonen palasi töihin pitkältä sairauslomalta vuonna 1989, yrityksen omistuspohja oli muuttunut radikaalisti. Osakkeista 90 prosenttia oli pahimman kilpailijan hallussa ja toimitusjohtaja vaihtunut.
– Toimitusjohtaja tuli uudesta emoyhtiöstä, ja samoin koko johtoporras koki nuorennusleikkauksen. Kaikki johtoryhmän minua vanhemmat jäsenet irtisanottiin lähes välittömästi, minä kai unohduin listalta sairauslomani vuoksi, Ruohonen muistelee.
Ruohosta ei koskaan erotettu johtoryhmästä, häntä vain unohdettiin kutsua kokouksin. Vuonna 1991 eräs asiakas ehdotti osastopäällikkönä toimineelle Ruohoselle, että yritys rantautuisi Baltiaan.
– Innostuin ajatuksesta ja marssin toimitusjohtajan puheille anelemaan määrärahaa valloitusretken aloittamiseksi. En saanut. Kului muutama kuukausi ja kun aina sopivissa tilanteissa muistutin Baltia-ehdotuksestani, sain joulun tienoissa luvan.
Talousongelmien vuoksi pakkolomalle
Asiat Virossa alkoivat sujua hyvin, toimitusjohtaja oli innoissaan ja määräsi Ruohosen etsimään yritykselle toimitilat ja palkkaamaan pari paikalliskielistä apulaista itselleen. Tilojen etsiminen osoittautui vaikeaksi, sillä sellaisia ei Tallinnassa siihen aikaan kerta kaikkiaan ollut. Toimitusjohtaja ei hyväksynyt yhtäkään Ruohosen ehdottamaa toimitilaa tai työntekijää.
Pian Ruohosesta alkoi tuntua siltä, että hänet oli unohdettu Tallinnaan. Keväällä 1993 mies sopi toimitusjohtajan kanssa, että he pitäisivät syyskauden tarkastelupalaverin vielä ennen lomia kesäkuun alussa.
– Yrityksen talous oli alkanut kompastella. Samalla sovittiin, että kaikki johtoportaan henkilöt jäävät kuukaudeksi pakkolomalle, minun vuoroni oli huhtikuussa. Toukokuussa tapasin Tallinnassa kadulla erään asiakkaani edustajan, joka ihmetteli, miksen halua jatkaa enää syksyllä Tallinnassa. Hämmästyin perin pohjin, eihän sellaisesta ollut sovittu!
