Yksinhuoltajalle arki on rankin – lue äitien tositarinat!

"Arjesta selviäminen on vaikeinta, etenkin näin nuorena yh-äitinä. Mutta kaikesta selviää, kun on kunnon tukiverkko ympärillä :) Hetkeäkään en lastani kadu, vaikka rahasta tekeekin tiukkaa ja valvottuja öitä tulee koliikkivauvan kanssa vielä."

"Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan ei ole ketään, jonka kanssa jutella. Kukaan muu ei hae lasta päiväkodista eikä käy kaupassa. Kukaan ei vie lasta hetkeksikään pihalle, että saisi itse olla ihan rauhassa. Lapsi imee kaiken huomion ja ajan, kun toinen vanhempi puuttuu. Rankinta on oman ajan puute ja se, että lapsessa on kiinni 24 /7 (lukuunottamatta työaikaa)."

"Arjen pyörittäminen yksin on välillä todella rankkaa. Itse on välillä todella väsynyt, mutta nukkua ei voi ellei lapsi nuku. Harrastuksissa käynti on minulle tällä hetkellä melkein mahdotonta, koska perheeni ja suurin osa ystävistäni asuu toisella paikkakunnalla. Vaikka välillä haluttaisikin lähteä käymään yksin edes ruokakaupassa, tuntuu ettei välttämättä kehtaa pyytää ketään katsomaan lasta siksi aikaa. Illat ovat ehkä rankimpia, kun ei ole ketään kenelle kertoa päivän tapahtumista tai kenen kainaloon voisi käpertyä. Antoisaa ja ihanaa arki on kaikesta huolimatta. Kaikesta kyllä selviää kun päättää selvitä. Lapset kasvavat niin äkkiä, että ennen kuin huomaakaan ne ovat varmaan jo muuttamassa kotoa pois."

"Joutuu yksin kuuntelemaan lasten kiukun, on vastuussa lapsista ihan joka tilanteessa. Ei voi lähteä pois edes silloin, kun omat hermot ovat katkeamassa."

Asennekysymys!

22 prosenttia äänestyksen vastaajista muistutti, että yksinhuoltajat selviävät samoin kuin ketkä tahansa muutkin, ja että asenne ratkaisee tässäkin asiassa.

"Yksinhuoltajana selviäminen on myös kiinni asenteesta. On helpompaa selviytyä yh:na, jos se on oma valinta."

"Olen yhden pienen lapsen yh ja olen kasvanut yh-perheessä. Suoraan sanottuna: en tiedä, että mitä se normaali arki olisi, jos siihen saisi sen toisen aikuisen jakamaan vastuuta. Se voisi olla minulle ehkä jopa liian helppoa, kun olen tottunut tekemään asiat itsenäisesti oman pääni mukaan. Asennekysymys."

Rahahuolet, oman ajan ja tilan puute, vastuu, riidat, sairastelulle ei varaa...

Mistä rahaa sitä tarvitsevalle?Shutterstock

12 prosenttia vastaajista kertoi yksinhuoltajuuden olevan rankkaa jonkun muun asian kuin arjen pyörittämisen vuoksi. Muun muassa tällaisia syitä ongelmiin nimettiin!

"Yksinhuoltaja ei voi sairastaa, eikä sairastua. Kun jouduin lähtemään yöllä sairaalaan, mukana seurasi koko ajan 8 kuukauden ikäinen poikani. Oli ahdistavaa olla tajun rajamailla, toisten kysellessä, eikö lapsella todella ole sukua, joka voisi ottaa hänet hoiviinsa. No on, 400 kilometrin päässä. Leikkauksesta selviäminen vei normaalin 3 kuukauden sijaan 2,5 vuotta, koska en voinut vain levätä ja olla nostelematta mitään. Minun käskettiin palkata yksityinen avustaja ilta- ja yöajoille, sosiaalitoimistosta ei ollut apua. Olin liian hyvässä kunnossa heidän mielestä, lääkärin lausunnosta ei piitattu."

"Rahahuolet on rankinta. Yhden palkalla ei perhettä elätetä, ellei sitten ole tosi iso palkka. Yhdelläkään tuntemallani yh:lla ei ole, koska työhön ei voi panostaa kuten lapseton. Olisin onnellinen ja tyytyväinen elämäämme muuten."

"Olin parin vuoden ajan kolmen pienen lapsen kanssa yksin ja rankinta ehdottomasti oli oman ajan ja tilan puute sekä jakamaton vastuu. Henkisesti helpompaa kuitenkin oli sekin kuin elämä näiden lasten sairaalloisen mustasukkaisen ja hallitsevan isän kanssa. Nykyisessä tasa-arvoisessa parisuhteessa neljän lapsen kanssa elämä tuntuu suorastaan ruusuilla tanssimiselta."

"Yksin on selvittävä kaikista lapseen liittyvistä päätöksistä ja kannettava niistä vastuu."

"Rankinta on ollut ne kaikki riidat lapsen kasvatuksesta, pukeutumisesta ja raha-asioista lapsen isän kanssa. Hän olettaa minun nykyisen mieheni maksavan ja hoitavan asioita, jotka kuuluisivat isälle itselleen. Kaikesta saadaan nykyään riita aikaiseksi, vaikka erosta on jo yli kuusi vuotta. Kaikki ne haukkumiset ja syyttelyt isän puolelta, eikä tippaakaan kiitosta mistään. En jaksaisi enää taistella, mutta en vaan voi hyväksyä tapaa, jolla tytön isä asioita hoitaa, enkä etenkään voi hyväksyä jatkuvaa arvostelemista ja haukkumista, jos pyydän isältä apua johonkin. Surullista, todella surullista!"

"Usein käy niin, että yksinhuoltaja jää yksin lapsen/lapsien kanssa, tukiverkosto kutistuu ja ei löydy enää juttukaveria tai edes ihmistä, joka voisi tulla kahville. Seinät rupeaa kaatumaan päälle ja kaikki ahdistaa ja pelottaa."

Keskusteluun osallistuttiin myös Facebookissa:

Shutterstock

AVAn Erilaisten äitien viikkokysymys esitetään aina myös Facebookissa. Näin sitä kommentoitiin!

"Se yksin oleminen, kun ei ole ketään, jonka kanssa jakaa vastuuta. Herätä aina öisin, koskaan et saa nukkua pidempään." Sanna Kallio

"Itse olen yksinhuoltaja, mutta ympärillä on ihania ystäviä ja lapsillakin on isä. Se on totta, että se todella vahvistaa. Ei ihan joka mäki elämässä saa enää kaatumaan. Ei yksinhuoltajilla ole surkeaa, vaikka toisin kuvitellaan." Sini Viitamäki

"En voisi edes kuvitella tilannetta. Pelottava ajatus. Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille! He ansaitsevat saada pisteet siitä, että jaksavat pyörittää arkea yksin lapsen tai lasten kanssa. Minä en siihen pystyisi. Paljon helpompaa, kun on kaksi aikuista talossa, vaikka on niitä raskaita päiviä joskus siitäkin huolimatta." Heidi Heikkinen

"Kun jäin yh:ksi tytön ollessa vain 5,5 kk ikäinen, ensimmäinen lapsi, jossain määrin pelkäsin tätä suurta vastuuta, en enää. Usein oli myös ajatuksena alkuun "mitä jos mulle tapahtuu jotain, mitä jos, mitä jos" Tämä on suuri – valtavan suuri asia, jonka aikana olen joutunut useaan otteeseen turvautumaan lähipiirin apuun. Siltikään en päivääkään vaihtaisi pois! Kesken jäänyttä koulua suoritan samaan aikaan, oma äitini hoitaa tyttöä :) Yksinäistä on illat, kun lapsi nukkuu, mutta sitä omaa aikaa olen oppinut arvostamaan! Tyttö nyt 1 v & 9 kk, ja upeatahan tämä on! Henkisesti ja fyysisestikin välillä raskasta, mutta tytöstä saa niin paljon voimaa <3" Christina Rintamaa

"Minulle yksinhuoltajuus oli helpotus. Lapsi oli silloin tällöin hoidossa muualla, yöt nukuttiin, sairastettiin vähän. Eniten ahdisti ja vaikeimpana koki sen ympäristön paineen: "miksi olit yksinhuoltaja?". Niin. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja toisinaan toisesta tulee ihan erilainen, jolloin nyrkitkin alkavat heilumaan, silloin on parempi olla lapsen kanssa kahden." Maarit Heinonen

"Totaalisessa yksinhuoltajuudessa on rankinta se, että on lapsen ainoa vanhempi nyt ja aina. Jos sattuu jotain, lapsi on yksin." Katri Mäkinen

"Henkinen (ja toki myös konkreettinen) yksin oleminen. Yksinäisyys, se ettei ole backuppia tarvittaessa. Tosin se on rankkaa jo ihan muutenkin elämässä, ilman lapsia, mutta lapsen tai lasten kanssa vielä paljon enemmän." Viola Partanen

"Yksinäisyys. Se, ettei ole ketään, jolle valittaa vauvasta tai kodin epäsiisteydestä, mutta etenkin se, ettei ole ketään kehumassa hyvästä työstä ja kannustamassa jaksamaan kaiken rankankin keskellä." Johanna Eteläniemi

Kommentoi AVAn Erilaisia äitejä myös Twitterissä! Muista käyttää hashtageja #erilaisetäidit ja #avatv!

Lue aikaisempien kysymyksien satoa:

Erilaiset äidit AVAlla tiistaisin kello 21:30

AVA

Kuvat: Shutterstock