Tänä aamuna Henna herää niin kuin monet muutkin äidit – kahvin tuoksuun, isän ja lapsen suukkoihin, äitienpäiväonnitteluihin. Vielä vuosi sitten pelko korvensi mieltä: Saankohan ikinä syliini omaa lasta?
Hennan ensimmäinen lapsi syntyi loppuvuodesta. Ensimmäiset kuukaudet ovat olleet täynnä ihmettelyä ja uuden oppimista, mutta kaikki on mennyt hyvin.
– Olen ehkä vielä enemmän koti-ihminen kuin ennen lapsen saantia tajusinkaan. Nautin olla vauvan kanssa, Henna sanoo.
Oma pienokainen antoi kuitenkin odottaa itseään. Ennen sitä onnellista keväistä päivää, kun raskaustesti viimein näytti plussaa, Henna joutui kokemaan monta pettymystä ja käsittelemään monenlaisia tunteita surusta ahdistukseen ja turhautumiseen. Oma lapsi oli ollut toiveissa jo vuodesta 2006.
– Minulle iski paha vauvakuume. Olimme olleet yhdessä poikaystäväni kanssa jo monta vuotta ja asuimme opiskelija-asunnossa. Poikaystäväni ei vielä silloin halunnut lasta, vaan hänen mielestään asiat piti tapahtua niin sanotussa oikeassa järjestyksessä – valmistuminen, työpaikka, avioliitto, kunnon asunto. Lista tuntui musertavalta, joten lapsikysymys aiheutti myös riitoja, Henna kertoo.
"Kaikki tuntui epäreilulta"
Kolmen vuoden ajan Henna ehti olla pahassa vauvakuumeessa ennen kuin lupa vauvalle annettiin.
– Ehkäisyn poisjättäminen oli vain jännittävää. Enää ei tarvinnut miettiä, haluammeko tätä. Olin lukenut, että usein raskautta joutuu yrittämään vuoden ja että se on normaalia, mutta kai silti luulin, että meillä ei kestäisi niin kauaa, Henna muistelee.
Raskauden yrittäminen on kuitenkin monelle yllättävän rankkaa henkisesti. Nainen etsii herkästi muutoksia kehostaan ja tuntemuksistaan, vaikka yrittäisi suhtautua tilanteeseen rennosti.
– Pää alkoi hajota jo muutaman kuukauden päästä. En voinut ymmärtää, miksei raskaus alkanutkaan. Jo vuoden kohdalla halusin mennä tutkimuksiin.
Vei kuitenkin vielä yli puoli vuotta ennen kuin pariskunta ilmoittautui Väestöliiton asiakkaiksi. Henna kertoo saaneensa läheisiltään tukea myös tässä päätöksessä, mutta arvelee, ettei ulkopuolinen voi tietää, miltä lapsettomuus tuntuu.
– Asiasta ei ollut vaikea puhua, mutta ei sitä silti pystynyt hyväksymään millään tavalla. Kaikki tuntui niin epäreilulta.
Lapsettomuuteen voi olla monia syitä
Hennan mukaan ajanvaraus Väestöliiton lapsettomuusklinikalle tuntui helpottavalta.
– Olin vihdoin myöntänyt ongelmamme ääneen, nyt saisimme vastauksia ja apua. Olimme todella toiveikkaita.
Väestöliiton klinikalla pariskunta tutkittiin. Tutkimuksissa Hennalta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, joka hoitamattomana voi hankaloittaa lapsen saantia, sekä monirakkulaiset munasarjat. Miehen siittiöiden liikkuvuudessa oli häiriöitä sekä siemennesteen vasta-aineet olivat koholla.
Pariskunta kuului siis siihen neljäsosaan, jossa syitä lapsettomuuteen on monia. Väestöliiton karkean arvion mukaan neljäsosa syistä on naisessa, neljäsosa miehessä ja neljäsosassa tapauksista syytä ei löydetä.
Kun lääkekuurit eivät tuottaneet tulosta, pariskunta päätti kokeilla inseminaatiota. Siinä siittiöitä ruiskutetaan suoraan kohtuonteloon.
– Toimenpide oli kivuton ja helppo. Olimme kuitenkin aika varmoja, ettei vieläkään tärpännyt. Olimme jopa miettineet pientä taukoa näiden yritysten jälkeen, Henna sanoo.
Kymmenen raskaustestiä ja yhä plussa!
Henna ei huomannut kehossaan muutoksia toimenpiteen jälkeen. Hän kuitenkin päätti testata raskauden heti kun se oli mahdollista, kierron 28. päivänä. Yllättäen siinä näkyi aivan selvä plussa!
– Olin taivaissa. Itkin puhelimessa mieheni ja parhaan ystäväni kanssa, Henna kertoo.
– Pelkäsin kuitenkin koko alkuraskauden ajan, että tämä onni viedään minulta pois - lapsettomuus istuu tiukassa. Tein ainakin kymmenen raskaustestiä seuraavien viikkojen aikana, kun en voinut uskoa tapahtunutta.
Raskausaika meni kuitenkin hyvin eikä synnytyskään pelottanut etukäteen. Pieni poika saatettiin maailmaan hätäsektiossa, kun sydänäänissä havaittiin synnytyksessä häiriöitä.
Lopulta Henna sai syliinsä kauan kaivatun, ihmeellisen olennon - oman pienen pojan. Hänestä oli viimein tullut äiti.
"Naisille luodaan paineita"
Henna on seurannut mielenkiinnolla viime aikoina vellonutta äitiyskeskustelua. Milloin imetys on herättänyt voimakkaita tunteita, milloin on päivitelty naisten kuvia vauvavartaloistaan keskustelupalstoilla, milloin kodinhoitotuki ja äitien työnteko on nostattanut kuohuntaa.
– On jokaisen oma asia, kuinka imetyksen tai lapsen ja työn yhdistämisen hoitaa. Ei imettämättömyys tee kenestäkään huonompaa äitiä, ja vaikka itse haluaisin olla kotona kunnes lapsi on kolme, ymmärrän, että moni kaipaa työelämään. Yhteiskunta voisi tukea naisia enemmän, esimerkiksi työelämässä isä on kyllä aina vahvemmalla kuin äiti, Henna summaa.
– Mutta ei niitä paineita niinkään äideille luoda, vaan kaikille naisille.
Vaikka Hennalla onkin oma pienokainen rakastettavana, eivät lapsettomuuden tuomat pelot unohdu. Hän kannustaa muita pelkojen kanssa painivia hakeutumaan tutkimuksiin ja puhumaan tunteistaan.
– Hoitoihin kannattaa ehdottomasti hakeutua, vaikka ajatus pelottaisi. Ahdistuksen ja surun purkamiseen täytyy löytää se oma kanava - vertaistukea saa esimerkiksi keskustelupalstoilta. Yksin ei kukaan ole, vaikka siltä tuntuisi, Henna sanoo.
Tänään Henna suuntaa pienen perheensä kanssa vierailemaan lapsenlapseen hurahtaneiden isovanhempien luona.
– Oma suhteeni äitiini on todella läheinen ja pyrin samaan oman lapseni kanssa, Henna sanoo.