Sadat nuoret miehet kyyhöttävät Kiikalan märässä ja pilkkopimeässä metsässä ja puhdistavat rynnäkkökivääreitä.
Taisteluharjoitukset ja ammunnat ovat juuri päättyneet. Nyt puhdistetaan aseet ja valmistaudutaan seuraaviin tehtäviin.
Päivärytmi on tiukka ja nukkuminen usein vähäistä.
– Suoritamme sotilaan perustutkintoa. Siihen kuuluu kaikennäköistä syöksymistä ja taisteluharjoituksia, partiossa liikkumista, paukuilla ampumista, kuvaa 19-vuotias Emil Lohikoski.
– Kyllähän tässä on öisin vartiovuoroja. Olet kolme tuntia jossain vaiheessa hereillä, joko poterossa tai tässä teltan ulkopuolella. Siinä tulee tietysti aika katkonaista unta. Tässä tulee ulkoiltua paljon ja koko ajan ollaan liikkeessä. Varmaan uni maistuu kun kotiin pääsee, Lohikoski nauraa.
2:11
Herätys on yleensä kuudelta ja nukkumaanmeno kymmeneltä.
– Yleensä herätään kuudelta. Siinä on viisi minuuttia aikaa tulla ulos teltasta ja varustus päälle, ja sitten on harjoituksia ja käydään aamiaisella. Sen jälkeen alkaa ohjelma.
– Mennään taisteluharjoituksiin ja ollaan melkein koko päivä siellä. Kahdentoista aikaan lounastetaan ja viiden aikaan syödään päivällinen. Silloin on jo ihan pimeää. Sen jälkeen tehdään valmistelut yötä varten ja jaetaan päivystysvuorot, luettelee 19-vuotias alokas Arttu Leppänen.
– Kaksi henkilöä on aina poterossa vahtimassa. Olemme kaivaneet noin metri 60 senttiä syviä kuoppia, kolme sellaista, ja tehneet makuupoteroita. Yksi on lähivartiossa ja vartioi tätä meidän telttaa ja heittää kamiinaan klapeja jotta se pysyy lämpimänä, Leppänen kertoo.
