Rytmisen voimistelun huippu Diana Svertsov, 19, traumatisoitui todistettuaan raakaa verilöylyä silmiensä edessä Israelin Tel Avivissa tehdyssä hyökkäyksessä.
Pariisissa kesällä rytmisen voimistelun joukkuekilpailun olympiahopeaa Israelin joukkueessa saavuttanut ja urallaan kaksi maailmanmestaruuttakin voittanut Diana Svertsov todisti tiistaina kahden asemiehen Tel Avivissa tekemää hyökkäystä.
Hyökkäys alkoi pikaraitiovaunussa ja jatkui sen ulkopuolella. Hyökkääjät käyttivät poliisin mukaan ampuma-aseita ja terä-aseita. Hyökkäyksessä kuoli seitsemän ja haavoittui kuusitoista muuta ihmistä.
Hyökkäys päättyi, kun poliisi ja aseistautuneet siviilit pysäyttivät hyökkääjät. Toinen hyökkääjistä ammuttiin poliisin mukaan kuoliaaksi ja toinen haavoittui vakavasti.
Hyökkäys tapahtui sen jälkeen, kun Iran oli aloittanut ohjushyökkäyksensä Israeliin. Äärijärjestö Hamasin aseellinen siipi väitti olevansa hyökkäyksen takana.
"Näin kaiken tapahtuvan"
Diana Svertsov oli hyökkäyksen alkaessa raitiovaunussa, israelilaissivusto Ynet raportoi.
Viiden kilometrin päässä kotoaan olleen Svertsovin mukaan hyökkääjiksi osoittautuneet henkilöt olivat vaikuttaneet alkuun miellyttäviltä. Yhtäkkiä yksi heistä työnsi kuitenkin patruunan mukanaan olleeseen kivääriin.
– Otin kuulokkeeni pois, ja vieressäni istunut henkilö teki saman. Emme voineet uskoa, että näimme moista, Svertsov sanoi.
Asemies ampui voimistelijan mukaan ensimmäisen näkemänsä henkilön. Matkustajat kumartuivat kädet päänsä päällä sekä rukoilivat.
Raitiovaunussa kuulutettiin hyökkäyksestä ja ilmoitettiin, että matkustajien olisi lähdettävä ulos.
Svertsov pelkäsi ulos menemistä. Asemiehet ampuivat siellä voimistelijan edessä olleita ihmisiä.
– Näin kaiken tapahtuvan. Meni hetki ennen kuin poliisi saapui paikalle, ei kauan, mutta siinä meni kuitenkin aikaa. En koko tänä aikana lakannut vapisemasta. Valahdin kalpeaksi, en pystynyt puhumaan.
Mies heitti pensaikkoon
Svertsov kertoi, että hänet pelasti kolmekymppinen mies, joka heitti hänet pensaikkoon. Mies kehotti voimistelijaa pysymään paikallaan liikkumatta.
Svertsovin puhelin soi kuitenkin alati hänen äitinsä oltua hädissään. Svertsov halusi kuitenkin heittää puhelimensa menemään, etteivät lähellä liikkuneet hyökkääjät kuulisi sitä.
Poliisin saavuttua paikalle Svertsov pakeni paikalta juoksemalla niin kovaa kuin suinkin pääsi, "kuin nälkäinen susi olisi jahdannut häntä". Kaikkialla oli voimistelijan mukaan verta, ja hänen lenkkarinsa tahriutuivat siitä.
– Minulla ei ollut vaihtoehtoja, minun oli joko laitettava tossua toisen eteen ja jatkettava juoksemista tai pysyä paikoillani ja rukoilla, etteivät he ampuisi minua.
– Jatkoin juoksemista koko matkan kotiin, pysähtymättä. Pingoin viisi kilometriä.
Traumatisoiva tapaus
Svertsov löysi äitinsä asunnosta itkemässä Psalmien kirjan äärellä. Äiti sai vasta tuolloin tietää tyttärensä olevan kunnossa.
Isäkään ei välttynyt kyyneleiltä.
Svertsov mietti sittemmin, olisiko hän voinut pysäyttää hyökkääjät, jos hän olisi ymmärtänyt ennalta, mitä olisi tapahtumassa. Hän kuitenkin ymmärsi, että mitään ei ollut tehtävissä.
– Jälkeenpäin ajatellen tapaus traumatisoi minua hiukan. Minusta tuntuu nyt, etten tiedä, kuinka toimia ahdistuneena ja paniikissa.