Michael Sylvian, 56, mieleen on jäänyt elävästi päivä 25 vuotta sitten, kun World Trade Centerin kaksoistornit romahtivat New Yorkissa terrori-iskun myötä. Hän oli tuolloin matkalla töihin ja vaihtoi hetkeä ennen reittinsä tornien läheisyydestä Hudson-joen varrelle.
Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 jätti maailmaan pysyvän jäljen, kun al-Qaidan terroristit kaappasivat neljä matkustajakonetta. Koneet törmäsivät New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin ja Pentagoniin.
Iskuissa kuoli lähes 3 000 ihmistä, joista yli 2 750 kuoli kaksoistorneihin tehdyssä iskussa.
Yksi kuolleista on tuolloin 31-vuotiaan Michael Sylvian, 56, serkku. Serkku työskenteli tapahtumahetkellä WTC:n pohjoistornissa.
Sylvia itse näki, miten tornit romahtivat. Hän asui tuolloin Manhattanilla Battery Park Cityn kaupunginosassa ja oli ehtinyt asua New Yorkissa noin 10 kuukautta.
Lue myös: WTC-iskuista jo 25 vuotta – näin maailmaa mullistaneen päivän traagiset tapahtumat etenivät
Viikkoa ennen iskuja hän oli aloittanut maisterintutkintonsa uudessa koulussa ja työskenteli myös konsulttina.
Hän palaa MTV Uutisille muistoissaan tuohon päivään, joka oli ennen kaikkea todella kaunis ja aurinkoinen.
Reitinvaihto hetkeä ennen kuin kone osui pohjoistorniin
Sylvia oli tuona aamuna työmatkalla, joka kulki tavanomaisesti World Trade Centerin kaksoistornien läheltä. Hän valitsi kuitenkin toisen reitin ja päätti kävellä Hudson-joen vartta.
Hän muistaa katsoneensa päätöstä tehdessään puhelintaan, ja kello oli 8.36.
Lähestyessään joenvarrella Chamber Streetiä Sylvia kuuli jotakin, mikä kiinnitti hänen huomionsa ja toi mieleen edellisen viikonlopun pikaveneiden kilpailut Hudson-joessa. Mitään veneitä ei kuitenkaan tällä kertaa näkynyt.
– Kulman takana huomasin, että ihmisiä on pysähtynyt katsomaan ylöspäin ja osoittamaan WTC:n pohjoista tornia. Tuolloin huomasin itsekin tornissa ison aukon. Juoksin lähemmäs ja otin kuvia, Sylvia kertoo.
Tämän jälkeen hän soitti perheelleen ja tädilleen Connecticutiin ja kertoi olevansa kunnossa.
"Se kuulosti pommilta"
Sylvia meni vielä lähemmäs torneja ja kuuli, kun toinen lentokone osui WTC:n etelätorniin.
– Se kuulosti aivan pommilta. Ihmiset alkoivat mennä toden teolla paniikkiin ja juosta. Tuolloin otin vielä pari kuvaa lisää ja lähdin toimistolle noin kilometrin päähän torneista.
Toimistolta hän kontaktoi vielä lisää perhettään ja ystäviään ja varmisti, että kaikki kollegat olivat kunnossa.
– Katsoimme toimistomme ikkunoista, miten molemmat tornit romahtivat. Emme tehneet töitä sinä päivänä, mutta olimme toimistolla niin pitkään kuin pystyimme. Kaikki metrot, bussit ja muut julkiset kulkuneuvot oli suljettu.
Myöhemmin hän odotti ystävänsä luona, kunnes pääsi junalla Connecticutiin aikaisin seuraavana aamuna. Hänellä ei ollut tietenkään mukana muuta kuin päällä olevat vaatteensa, joten hänen ystävänsä veivät hänet paikalliseen ostoskeskukseen.
Tapahtuneen jälkeen Sylvia säikkyi esimerkiksi läheltä kulkevaa junan tai moottoripyörän kovaa ääntä.
– Tänäkään päivänä en voi sietää alhaalla lentäviä lentokoneita. Lentämisen kanssa minulla ei ole mitään ongelmaa, mutta lentävien koneiden näkeminen on vaikeaa.
Lue myös: MTV Uutisten kirjeenvaihtaja kertoo muutoksesta WTC-muistojuhlassa: "Ensimmäistä kertaa tänään"
Palasi New Yorkiin vastoin perheensä tahtoa
Hänen perheensä Connecticutissa eivät olisi halunneet Sylvian palaavan New Yorkiin, mutta hän koki, että se on hänen isänmaallinen tehtävänsä.
Palattuaan hän asui muutamia viikkoja ystäviensä luona, sillä hänen oma asuntonsa sijaitsi hyvin lähellä tapahtumapaikkaa. Hänen asunnossaan oli todella paljon pölyä ja myrkyllisiä kemikaaleja, joten hän sai mennä sisälle vain pariksi tunniksi hakemaan tärkeitä tavaroita.
– Kesti todella kauan ennen kuin asuinalue oli palautunut lähellekään normaalia.
Lue myös: WTC-iskujen pääsuunnittelijan oikeudenkäynti ei ole vieläkään alkanut – tästä viive johtuu
Romahtaneiden WTC-tornien tilalla on tätä nykyä One World Trade Center -niminen pilvenpiirtäjä. Puhuminen siitä herkistää Sylvian.
– Rakastan sen nimeä, koska me todella elämme yhdessä maailmassa ja olemme yhteydessä toisiimme niin tragedian kuin ilon kautta. Se merkitsee paljon, miten maailma tuki meitä tuona aikana, Sylvia kertoo liikuttuneena.
Michael on naimisissa suomalaisen kanssa, joka oli iskujen aikaan töissä New Yorkin poliisissa. He eivät tunteneet toisiaan vielä iskujen aikaan.
Tällä hetkellä Michael asuu Suomessa ainakin seuraavat kaksi vuotta, sillä hän aloitti juuri Laurean ammattikorkeakoulussa MBA-koulutusohjelmassa. Hänellä on kuitenkin edelleen asunto New Yorkissa, joten hän matkustaa sinne aina, kun on mahdollisuus.
