Svitlana Pylyptshuk eli perheineen viikon miehitetyssä Andriivkan kylässä. Koko perhe selvisi, mutta naapuri ammuttiin kylän rajalle, hän kertoo.
Kun venäläiset sotilaat saapuivat Kiovan länsipuolella sijaitsevaan Andriivkan kylään, maa tärisi. Svitlana Pylyptshukin mukaan se oli maaliskuun ensimmäisiä päiviä. Hän osoittaa pahoin tuhoutuneen vaaleanpunaisen talonsa takapihalle, mistä sotilaat tulittivat.
– Ne tulivat talon takapihalle, kasvimaalle ja ampuivat. Koko talo huojui. Vajassa ovet eivät pysy enää kiinni, kun maa tärisi niin paljon.
Ensimmäisenä päivänä sotilaat tulivat Pylyptshukin mukaan vaatimaan akkuja heidän kahdesta autostaan.
– He suuntasivat rynnäkkökiväärit poikaani ja sanoivat, että ota akut pois. Yhden akun hän sai irti, mutta toinen ei lähtenyt.
Seuraavana päivänä sotilaat hakivat puhelimet ja laturit pois. Perhe antoi puhelimista kaksi ja onnistui piilottamaan loput. Pylyptshukin mukaan venäläiset kävivät asuntoa läpi, mutta eivät itse avanneet kaappeja, vaan pyysivät asukkaita näyttämään niiden sisällöt.
– Sitten seuraavana päivänä he tulivat ja sanoivat, että teillä on vielä jäljellä puhelimia. He sanoivat, että meidän on nyt pakko luovuttaa kaikki puhelimet. Että he suorittavat etsinnän, ja jos he löytävät puhelimia, he ampuvat kaikki. Sitten luovutimme puhelimet, jotka olimme piilottaneet.