Vuokravälitys-ohjeita uudistetaan. Uusien vuokravälitysohjeiden mukaan vuokra-asuntojen välitystoimintaa saisivat harjoittaa vain rekisteröidyt liikkeet, joiden vastaavalla hoitajalla on ammattipätevyys. Välityspalkkion maksaisi toimeksiannon tekijä.
Valtioneuvosto päätti tänään tätä asiaa käsittelevien lakiesitysten sisällöstä. Eduskunnalle esitys annetaan perjantaina. Uudistuksella on tarkoitus parantaa erityisesti vuokra-asuntojen välityksen luotettavuutta. Kiinteistönvälitystoiminta on jo nyt melko kattavasti säännelty.
Lainsäädäntö välitystoimeksiannon hoitamisesta on tarkoitus laajentaa siis myös vuokra-asuntojen välitykseen, kun se nykyisin koskee vain kiinteistönvälitystä. Määräyksiä sovellettaisiin vain silloin, kun toimeksiantaja tai hänen vastapuolensa on kuluttaja. Välityspalkkion maksaisi aina toimeksiantaja eli se, joka on tilannut välityspalvelun. Jos toimeksiantajina ovat molemmat osapuolet erikseen, välitysliike saisi nykyiseen tapaan periä vain yhtä välityspalkkiota vastaavan määrän.
Voimassa olevassa laissa ei säädetä, kuka maksaa välityspalkkion. Tavallisinta on, että kiinteistönvälityksessä palkkion maksaa toimeksiantajana oleva myyjä. Vuokra-asuntojen välityksessä palkkion maksaa yleensä asunnonhakija, vaikka hän ei olisi toimeksiantaja. Uudistuksen arvioidaan lisäävän toimeksiantajien halua kilpailuttaa liikkeitä. Toisaalta välityspalkkion aiheuttama kustannus saatetaan ryhtyä siirtämään vuokraan tai vuokranantajat voivat ryhtyä käyttämään vain sellaisia liikkeitä, joilla on toimeksiantosopimus vuokra-asuntoa hakevien kanssa. Lain voimaantulon vaikutuksia vuokra-asunnon hakijoiden asemaan onkin tarkoitus seurata ja puuttua mahdollisiin lieveilmiöihin.
Oikeus välityspalkkioon vain sopimuksen syntyessä
Esityksen mukaan välittäjällä olisi oikeus välityspalkkioon vain silloin, kun kauppa tai vuokrasopimus syntyy, ellei toimeksiantosopimuksessa ole sovittu muuta. Tämä estäisi maksullisten palvelunumerojen käytön vuokra-asuntojen välitystoiminnassa. Ostajan tai asunnonhakijan välitysliikkeelle maksama käsiraha tai varausmaksu olisi pätevä toimeksiantajaa kohtaan, vaikka liike ei olisikaan toimittanut maksua edelleen toimeksiantajalle.