Vaatii empatiaa ymmärtää, miksi uhri jää tekijän luo tai syytön pakenee poliisia, sanoo perjantaina Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Otava Piha.
Tuomarien taustaoletukset ovat isossa roolissa, kun he tekevät johtopäätöksiä raiskausjuttujen todistusaineistoista, sanotaan tuoreessa väitöskirjassa. Sen mukaan seksuaalirikosjuttujen ratkaiseminen vaatii muita rikostyyppejä pidempiä johtopäätösketjuja, mikä altistaa virhearvioinneille.
Yksi tutkimuksessa havaituista taustaoletuksista liittyi siihen, miten raiskauksen uhri käyttäytyy heti teon jälkeen, sanoo perjantaina Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa väittelevä Otava Piha.
– Sellainen näkyi selvästi, että jos raiskauksen asianomistaja toimii päättäväisesti tavalla, joka suojaa häntä itseään – esimerkiksi hakee heti apua, poistuu paikalta taikka ottaa yhteyttä ystävään ja kertoo, että jotain kamalaa on tapahtunut – sitä pidetään raiskauksen tapahtumista tukevana näyttönä, Piha sanoo STT:lle.
Lue myös: Viidesosa nuorista naisista kokenut raiskauksen tai vakavaa väkivaltaa, kertoo Tilastokeskus
Uhrin käytökseen liittyvä oletus toimi Pihan mukaan vain yhteen suuntaan. Tuomarit eivät siis yleisesti olettaneet raiskatun toimivan tietyllä tavalla. Siis, jos uhri ei toimi itseään suojaavalla tavalla, se ei pääsääntöisesti puhu syytettä vastaan, hän sanoo.
Toinen esille tulleista taustaoletuksista liittyi siihen, voiko nukkuvaa uhria raiskata. Muutamassa tapauksessa näkyi Pihan mukaan ajatus siitä, että vieraassa paikassa ihminen nukkuu niin kevyesti, että tämä herää ennen kuin sukupuoliyhteys ehtii alkaa.
Yhdessä tapauksessa asianomistaja oli herännyt kertaalleen, kun syytetty kosketteli häntä. Hän nukahti uudelleen ja heräsi seuraavan kerran, kun syytetty oli yhdynnässä häneen.
– Tuomiossa todettiin, että kun aikaisemmin hän oli herännyt kopelointiin, ei ole uskottavaa, että myöhemmin hän ei olisi herännyt ennen kuin sukupuoliyhteys on jo käynnissä. Vaikka kyllähän ihmisen unen syvyys vaihtelee.
Oletukset välttämättömiä
Piha sanoo, että jonkinlaiset taustaoletukset ovat välttämättömiä kaikissa rikostapauksissa. Hän huomauttaa, että mikään tuomio ei perustu yksin taustaoletusten varaan.
– Kyse ei ole siitä, että tuomarit olisivat puolueellisia tai tekisivät työtään huonosti. Taustaoletukset ovat pitkälti jaettuja oikeusjärjestelmässä. Jos jostain taustaoletuksesta ei ole yhteisymmärrystä, se toimii pikemminkin vastaajan eduksi.
Lue myös: Kysely: Naiset ja miehet käsittävät suostumuksen eri tavoin – luottamus raiskauksen uhrien oikeuden saantiin heikkoa
Piha sanoo, että empatiakyky on tuomareille olennainen taito. Kyse ei ole kenenkään puolella olemisesta, vaan kyvystä tarkastella asioita toisen näkökulmasta ilman oman kokemusmaailman painolastia, hän sanoo.
Toisen asemaan asettumalla on mahdollista tehdä myös sellaisia taustaoletuksia, jotka ovat vastoin sitä, miten itse kuvittelisi toimivansa.
– Voi ymmärtää esimerkiksi, miksi raiskauksen uhri alistuu teolle eikä pakene paikalta tai miksi lähisuhdeväkivallan uhri pysyy suhteessa.
Tämä pätee Pihan mukaan myös syytetyn käytöksestä tehtäviin päätelmiin. Hän sanoo, että tuomarit saattavat ajatella esimerkiksi, että paikalta pakeneminen osoittaa, että syytetyllä on ollut syy vältellä poliisia.
– Kyseessä voi kuitenkin olla myös yhtäkkinen itsensä suojaamisreaktio taikka huonoja kokemuksia poliisista, minkä takia ihminen saattaa reagoida toisin kuin mikä olisi järkevää.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin noin sataa käräjäoikeuden raiskaustuomiota ja yli sataa syyttäjän syyttämättäjättämispäätöstä. Aineisto on ajalta ennen seksuaalirikoslain kokonaisuudistusta, joka tuli voimaan viime vuoden alusta.