Kansallisarkiston julkaisema uusi arkistoselvitys valottaa Lahdessa toimineen Hennalan vankileirin oloja ja siellä kuolleiden punaisten määrää.
Enimmillään vankileirillä oli yli 10 000 vankia, joista kuoli 1 167 eli useampi kuin joka kymmenes vanki.
Keväällä 1918 Lahden seudulla tapahtuivat sisällissodan suurimmat joukkoteloitukset.
Niissä surmattiin 745 vankia, joista 202 oli nuoria naisia. Lisäksi valtiorikosoikeuksien tuomitsemia kuolemanrangaistuksia pantiin Lahdessa täytäntöön yhteensä 31.
Lue myös: Sisällissota ei armahtanut lapsiakaan – kenttäoikeudet teloittivat kymmeniä
Lahden vankileiri toimi Hennalan kasarmeilla toukokuusta 1918 marraskuuhun 1919.
Arkistoselvityksen ansiosta noin 400 Lahden vankileirillä olleen tai siellä menehtyneen ihmisen tiedot päivittyivät Kansallisarkiston ylläpitämän tietokannan tietoihin.
Valtioneuvoston arkisto tilasi Lahden vankileiriä koskevan arkistoselvityksen vuonna 2019.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Teloitetuista naisista nuorin oli 14-vuotias
Teloitetuista naisista vanhin oli 42-vuotias, kun taas nuorin oli tuusulalainen 14-vuotias Naima Lemmetty Kari, joka vangittiin 1. toukokuuta "kiväärisotilaana" Okeroisista ja ammuttiin Lahdessa 10. toukokuuta 1918.
Naisten teloitustilastoissa korostuvat kuolleiden tietyt kunnat, joissa he olivat kirjoilla.
Yli viidennes eli 41 Lahdessa teloitetuista naisista oli kirjoilla Turussa. Läheisestä Kaarinasta oli kotoisin 11, Maariasta 7 ja Liedosta 4.
Teloitetuista naisista siis lähes kolmannes oli Turun lähiseudulta kotoisin.
Teloitustuomion syyksi naisilla riitti aseelliseen toimintaan osallistuminen.
Vankileirikuolleisuus suurinta heinä-elokuun vaihteessa 1918
Hennalassa vangit asuivat venäläisten ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä rakentamissa kasarmeissa.
Asuminen oli ahdasta ja hygieniaongelmat vaivasivat vankeja.
Vakavinta oli ravinnon puute. Vankileirin ruokahuolto oli kurja loppukesään 1918 asti. Vasta tuolloin vankien annokset saavuttivat kalorimäärissä mitattuna ehdottoman minimin.
Kuolleisuus Lahden vankileirissä oli suuri, vaikka leiri ei ollutkaan kuolleisuusluvuissa mitattuna Suomen synkin leiri. Kuitenkin Lahdessa kuoli vuonna 1918 useampi kuin joka kymmenes vanki.
Kuolleisuuden huippu ajoittuu heinä-elokuun vaihteeseen 1918. Tuolloin vankileirin kuolleisuus suhteessa vankilukuun oli jopa yli 2 prosenttia. Syynä oli ala-arvoinen ravinto.
Ravinnon parantuessa kuolleisuus laski. Vuonna 1919 Lahden vankileirillä kuoli enää 17 vankia.
Naisten ja miesten vankileirikuolleisuudessa oli Lahdessa selkeä ero. Kaikista kuolleista oli naisia vain hieman alle prosentti. Naisten kuolleisuus suhteutettuna korkeimpaan raportoituun naisvankien määrään oli hieman alle 3 prosenttia.
Miesten kokonaiskuolleisuus leirillä oli taas jopa yli 12 prosenttia.
Nuorimmat Lahden vankileirillä kuolleista olivat vain 15-vuotiaita. Vanhin taas oli 70-vuotias.
Vankileirikuolemiksi luetaan selvityksessä teloituksia lukuun ottamatta kaikki muut vangittujen ihmisten kuolemat.
Lahden vankileirin uhreille virtuaalinen muistomerkki
Vankileirillä kuolleet haudattiin mitä ilmeisimmin joukkohautaan Hennalan ortodoksikappelin läheisyyteen.
Suurin osa teloitetuista ja vankileirillä kuolleista siirrettiin 1940-luvulla yhteiseen joukkohautaan Vähätalon metsään Hennalan kasarmien lähelle. Paikalle pystytettiin muistomerkki.
Nyt päättyvän selvityshankkeen osana toteutetaan Lahden vankileirien uhreille myös virtuaalinen muistomerkki.
Näin ollen kuolleiden ajantasaiset nimiluettelot voidaan esittää helposti. Lisäksi nimiluetteloita on mahdollista ylläpitää tietojen myöhemmin täydentyessä.
Kansallisarkiston arkistoselvityksen laatimisesta on vastannut pääasiassa filosofian maisteri Ilkka Jokipii. Alkuvaiheessa työhön osallistui myös filosofian maisteri Ville-Pekka Kääriäinen.