Nürnbergin oikeudenkäynti tasan 80 vuotta sitten | MTV Uutiset
Tasan 80 vuotta sitten: Natsit istuivat kuulemaan karmivan tuomionsa
1:58Nürnbergin oikeudenkäynti käytiin tasan 80 vuotta sitten.
Julkaistu 59 minuuttia sitten
Jarno Miettinen
Tasan 80 vuotta sitten annettiin ensimmäiset tuomio Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynnissä.
Tänään on kulunut 80 vuotta Nürnbergin ensimmäisen sotarikosoikeudenkäynnin päättymisestä. Oikeudenkäynnissä tuomittiin Natsi-Saksan vielä elossa ollut korkein sotilaallinen ja poliittinen johto.
Oikeudenkäynnin historiallinen merkitys on huomattava, sillä siellä luotiin periaatteet myöhemmille kansainvälisille sotarikostuomiosituimille.
Mutta miten Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntiin päädyttiin? Otetaan kertaus.
Syyskuun ensimmäisestä päivästä 1939 lähtien sotaa ymäpäri Eurooppaa käynyt Saksan valtakunta antautui ehdoitta liittoutuneille myöhään illalla 8.5.1945.
Saksan puolesta antautumisasiakirjat kahdessa eri tilaisuudessa allekirjoittivat korkea-arvoisimpina maavoimien yleisesikunnan komentaja, sotamarsalkka Wilhelm Keitel ja asevoimien pääesikunnan operaatiopäällikkö, kenraalieversti Alfred Jodl.
Tästä alkoi Saksan tilinteko menneisyyden kanssa.
Keitel ja Jodl vangittiin heti antautumisen jälkeen. Mutta mitä heille, ja muille kiinniotetuille Natsi-Saksan johtajille pitäisi tehdä?
Se oli kysymys, jota neljän tärkeimmän liitoutuneen valtion: Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Ranskan ja Ison-Britannian johtajat pohtivat enemmän tai vähemmän kuumeisesti.
Tiettävästi Britannian pääministeri Winston Churchill kannatti tiettävästi alun perin suoraviivaista lähestymistapaa: Korkea-arvoiset natsit olisi tavattaessa vain ammuttava.
Neuvostoliiton johtajalla Josif Stalinilla oli samantapaisia ajatuksia. Hän tosin suunnitteli jonkinlaisia näytösoikeudenkäyntejä, joista hänellä oli jo laajaa kokemusta omasta maastaan.
Pääasiassa ajatus länsimaista oikeusprosessia seuraavasta oikeudenkäynnistä tuli Yhdysvaltain oikeushallinnolta.
Miksi juuri Nürnberg?
Nykyään reilun puolen miljoonan asukkaan Nürnberg on Baijerin osavaltion, entisen itsenäisen kuningaskunnan, toiseksi suurin kaupunki.
Kaupunki ei valikoitunut sattumalta oikeudenkäynnin paikaksi: Nürnbergillä oli merkittävä rooli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen, lyhyemmin natsipuolueen historiassa.
Kaupungissa järjestettiin vuosittain suurelliset puoluepäivät natsien valtaannousun jälkeen vuodesta 1933 aina vuoteen 1938 asti. Kaupungissa esitettiin muun muassa pahamaineisten rotulakien säätämistä vuonna 1935, mikä myös tapahtui.
Palopuheita ja paraateja varten rakennettiin suureellinen puoluepäiväkenttä. Sen rakennelmia on edelleen nähtävissä kaupungissa.
Sali numero 600 oikeudenkäynnin aikana. Kuva on vuodelta 1945 tai 1946.All Over Press
Sodan päätyttyä liittoutuneet tulivat nopeasti siihen käsitykseen, että oikeudenkäynti on järjestettävä kaupungin historiallisen merkityksen takia juuri Nürnbergissä.
Yksi sodan voittajien järjestämistä mediatapahtumista oli puoluepäiväkentän suuren hakaristin räjäyttäminen 25. huhtikuuta 1945.
Seuraava suuri mediatapahtuma oli 20. marraskuuta 1945 alkanut oikeudenkäynti Natsi-Saksan ylintä johtoa vastaan.
Tapahtumapaikaksi valikoitui Nürnbergin oikeustalo, joka oli kuin ihmeen kaupalla säilynyt vahingoittumattomana liittoutuneiden laajoista ilmapommituksista. Pääkäsittelyt käytiin kuuluisassa salissa numero 600, joka on edelleeen alkuperäisessä asussaan ja avoinna yleisölle.
Oikeudenkäynnin järjestivät sodan voittajat. Sekä syyttäjät että tuomarit tulivat tulivat neljästä suuresta voittajavaltioista. Syytteessä olivat vain hävinneet, eikä esimerkiksi liittouneiden tuhopommituksia Saksan kaupunkeihin, mukaan luettuna siviilikohteet, tietenkään käsitelty.
– Tässä mielessä se oli voittajan oikeutta, mutta toisaalta Nürnbergissä haluttiin luoda pohja sill,. että lynkkaava ja kostonhimoinen oikeudenkäyttö ei tule jatkossa kysymykseen. Jossain määrin tässä näkyin myös läntisen oikeudenkäytön ja itäsen oikeudenkäytön välinen ero. Nürnbergin oikeudenkäynnissä syytetyillä oli oikeus ja mahdollisuus puolustautua, sanoo sotahistorian dosentti Lasse Laaksonen MTV Uutisille.
Syytetyt
Oikeudenkäynnissä oli aluksi 24 syytettyä.
Syytettyjen määrä väheni oikeudenkäynnin aikana kahdella: Saksan työrintaman johtajan ominaisuudessa syytettynä ollut Robert Ley teki itsemurhan, ja Alzheimerin taudista kärsinyt teollisuuspohatta Gustav Krupp von Bohlen und Halbach sai halvauskohtauksen ja joutui loppuelämäkeen vuodehoitoon.
Tuomiolle jäi 22 Natsi-Saksassa korkeassa asemassa ollutta henkilöä. Osa heistä oli vakaumuksellisia, fanaattisiakin natseja, kuten karkean juutalaisvastaisen Der Stürmer -lehden kustantaja Julius Streichert.
Osa syytetyistä taas ei koskaan ollut natsipuolueen jäseniä, kuten keskuspankin pääjohtaja Hjalmar Schacht, tai entinen valtakunnankansleri, sittemmin suurlähettiläänä toiminut Franz von Papen.
Tunnetuimmat syytetyt olivat natsien tärkeimpiin vallankäyttäjiin kuulunut valtakunnanmarsalkka Hermann Göring, ulkoministeri Joachim von Ribbentrop, suuramiraali, valtakunnanpresidentti Karl Dönitz ja Adolf Hitlerin aikanaan seuraajakseen nimittämä pitkän linjan natsi Rudolf Hess.
Hess oli kuitenkin menettänyt asemansa ja tittelinsä jäätyään liittoutuneiden vangiksi 1941, jolloin hän oli lentänyt Skotlantiin aikeenaan neuvotella rauhasta Saksan ja Britannian välillä, ilman Hitlerin valtuutusta tai tietoa aikeesta.
Valtakunnanmarsalkka Hermann Göring oikeudessa. Aikalaiset kertoivat hänen ajoittain jopa dominoineen oikeudenkäyntiä erinomaisella esiitymisellään, karismallaan ja yksityiskohtaisella muistillaan.All Over Press
Poliittisessa testamentissaan Hitler asettikin Dönitzin seuraajakseen, vaikka tämä oli liittynyt puolueeseen vasta sodan loppuvaiheessa.
Syytteet
Liittoutuneet muotoilivat syytekirjelmän neljään kohtaan:
1) Rikokset rauhaa vastaan, nykyään tätä kutsuttaisiin hyökkäyssodaksi
2) rikokset ihmisyyttä vastaan, tällä tarkoitetaan holokaustia ja muuta massamurhaamista
3) sotarikokset, kuten siviilikohteiden tuhoaminen ja sotavankien teloitukset
4) sekä kirjelmässä ensimmäisenä mainittu verschwörung eli salaliitto näiden toteuttamiseksi.
Oikeudenkäynti seurasi tavanomaisen oikeudenkäynnin muotoa. Syyttäjät esittelivät todistusaineistoa omissa puheenvuoroissaan. Syytetyt kiistivät syyllisyytensä vedoten lähinnä kahteen argumenttiin: Tuomioistuin oli laiton ja, että syytetyt itse olivat vain noudattaneet ylempää saamiaan käskyjä.
Tuomioistuin kumosi tämän selityksen.
– Tämä osoittautui lopulta hyvin heikoksi perusteeksi. Jos puhutaan hyökkäyssodan aloittamisesta tai rikoksista ihmisyyttä vastaan, ei voida vedota siihen, että ylempi instanssi antaa käskyn, Laaksonen kertoo.
Osin Nürnbergin perintönäpäivänä sotilaan olisi tänäkin päivänä kieltäydyttävä noudattamasta käskyä, jos se käskee sotarikoksiin tai joukkotuhontaan.
All Over Press
Tuo ylempi taho, valtakunnankansleri Hitler ja SS:n johtaja Heinrich Himmler sekä propagandaministeri Josef Göbbels, olivat tehneet jo aiemmin itsemurhan ja eivät siksi olleet syytteessä.
Hitlerin lähinpiiriin kuulunut Martin Bormann oli kateissa ja hän sai syytteen poissaolevana.
Sittemmin selvisi, että Bormann oli kuollut jo toukokuussa 1945 yrittäessään paeta puna-armeijan saartamasta Berliinistä. Hänen luurankonsa löytyi vuonna 1972 Berliinin nykyisen päärautatieaseman lähistöltä.
Tuomiot julistettiin 1. lokakuuta 1946. Siis tasan 80 vuotta sitten.
Alla lista tuomituista. Juttu jatkuu sen jälkeen.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä annetut tuomiot
Kuolema hirttämällä
• Hermann Göring – Valtakunnanmarsalkka, ilmavoimien komentaja (teki itsemurhan sellissään juuri ennen teloitusta) • Martin Bormann – Kansallissosialistisen työväenpuolueen puoluesihteeri (tuomittiin poissaolevana) • Hans Frank – Puolan kenraalikuvernementin johtaja • Wilhelm Frick – Böömin ja Määrin valtakunnanprotektori • Alfred Jodl – Wehrmachtin operaatioesikunnan päällikkö • Ernst Kaltenbrunner – valtion turvallisuusviraston (RSHA) päällikkö • Wilhelm Keitel – maavoimien yleisesikunnan päällikkö, sotamarsalkka (OKW) • Joachim von Ribbentrop – ulkoministeri 1938-45 • Alfred Rosenberg – Natsipuolueen pääideologi ja itäalueiden valtakunnanministeri • Fritz Sauckel – pakkotyövoiman hankinnan päällikkö • Arthur Seyss-Inquart – Itävallan liittokansleri ja Alankomaiden valtakunnankomissaari • Julius Streicher – antisemitistisen Der Stürmer -lehden julkaisija
Elinkautiset vankeusrangaistukset
• Rudolf Hess – Hitlerin entinen sijainen • Walther Funk – valtiovarainministeri ja keskuspankin johtaja • Erich Raeder – suuramiraali, merivoimien ylipäällikkö (vapautettiin terveyssyistä 1955)
Muut vankeusrangaistukset
• Baldur von Schirach – nuorisojärjestö Hitler-jugendin johtaja, 20 vuotta • Albert Speer – vauruteluministeri 1942-45, valtakunnanarkkitehti, 20 vuotta • Konstantin von Neurath – ulkoministeri ennen von Ribbentroppia, erosi itse riitannuttuaan Hitlerin kanssa, 15 vuotta • Karl Dönitz – mervoimien ylipäällikkö Raederin jälkeen, Saksan valtakunnanpresidentti Hitlerin kuoltua noin kahden viikon ajan, 10 vuotta
Todettiin syyttömiksi
• Hans Fritzsche – yleisradioyhtiön johtaja • Franz von Papen – valtakunnankansleri ennen Hitleriä, sittemmin diplomaatti • Hjalmar Schacht – valtiovarainministeri ja valtionpankin pääjohtaja ennen Funkia
Hirttotuomiot pantiin täytäntöön 16. lokakuuta 1946 Nürnbergin vankilan liikuntasalissa – sen jälkeen, kun kaikki tuomittujen armonanomukset oli hylätty, samoin kuin Göringin, Keitelin ja Jodlin pyynnöt, että heidät ammuttaisiin hirttämisen sijaan.
Hirttämistä pidettiin kunniattomana kuolemana, ampumista taas sotilaskunnian mukaisena kuolemana. Göring onnistui tekemään itsemurhan vain tunteja ennen hirttämistään synaidikapselilla, jonka joku oli välittänyt hänelle vankilaan.
Tuomituista Jodl todettiin sittemmin, vuonna 1953, uudessa oikeudenkäynnissä syyttömäksi. Tämä merkitsi sitä, että Jodlilta takavarikoitu omaisuus palautettiin hänen leskelleen. Hän sai samoin takaisin kansalais- ja sotilaskunniansa.
Sotarikosoikeudenkäynnit Nürnbergissä jatkuivat vielä vuosia pääoikeudenkäynnin päätyttyä. Samoin Saksan miehittämien valtioiden omat tuomioistuimet jakoivat useita kuolemantuomioita ja muita muita tuomioita sotaa seuranneina vuosina.
Ferencz oli viimeinen syyttäjä: "Laki on parempi kuin sota"
Viimeisenä Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien syyttäjistä kuoli yhdysvaltalainen Benjamin Ferencz 103-vuotiaana vuonna 2023. Vuonna 2020 hän sanoi 100-vuotissyntymäpäivähaastattelussaan Al Jazeeralle:
– Meidän (ihmiskunnan) on lopetettava sodan ihaileminen. Laki on aina parempi kuin sota. Eikö tämän pitäisi olla selvää jokaiselle?
Samalla hän vaati, että Yhdysvaltain olisi liityttävä kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi. Sekä republikaanit että demokraatit ovat omilla valtakausillaan jättäneet sen tekemättä.
– Me tuomitsimmeHermann Göringin. Meidän olisi pitänyt tuomita Osama bin Laden, meidän olisi pitänyt tuomita (Iranin vallankumouskaartin komentaja) Qassem Soleimani.
Nürnbergin oikeusprosessi toimi pohjana koko kansainväliselle sotarikosoikeusjärjestelmälle toisen maailmansodan jälkeen. Nürnbergin periaatteita on sittemmin käytetty muun muassa Jugoslavian hajoamissotia ja Ruandan kansanmurhaa käsittelevissä kansainvälisissä sotarikosoikeudenkäynneissä.
– Jos ajatellaan myöhemmin YK:n yhteydessä syntyneitä kansainvälisen oikeuden käyttöön liittyviä menettelytapojam käytäntöjä ja tuomioistuimia, Nürnberg nähdään lähtökohdaksi näille kaikille.
