Leivän taikinajuurella on pitkä historia ja monella tämänkin päivän suomalaisella ruisleivällä saattaa olla juuri, jonka alkuperä ulottuu kymmenien tai jopa satojen vuosien päähän.
Perinteisen suomalaisen happaman ruisleivän valmistuksessa käytetään raskia eli hapanjuuritaikinaa. Raskin eli vellimäisen jauhojen ja veden seoksen valmistus aloitetaan jo leivontaa edeltävänä päivänä. Raskia seisotetaan eli fermentoidaan lämpimässä useita tuntia. Suomen leipätiedotuksen mukaan jokaisella leipomolla on oma ruisraskinsa, joka on keskeisessä asemassa laadukkaan ruisleivän leivonnassa. Monien leipien taikinajuuri saattaakin olla peräisin jopa satojen vuosien takaa.
Yksi Suomen vanhimmista taikinajuurista on tiettävästi Pieksämäen maalaiskunnan Paltasella Mannisen talossa. Juuri on lähtöisin vuodelta 1706 Haanpään tilalta ja siihen ei ole koskaan sekoitettu hiivaa.
Taikina pysyy elossa juuren avulla
Kun teet itse ensimmäisen kerran juureen leivottavaa leipää, jätä taikinasta sivuun ainakin 200 gramman pala. Tämän palan voit antaa olla jääkaapissa ja tuoreuttaa sitä aika ajoin. Taikinajuuri lisätään taas seuraavan taikinan osaksi, josta säilytetään jälleen 200 gramman pala. Juurta kierrättämällä saat taikinaasi ja leipääsi lisää makua ja luonnetta joka leivontakerralla.
Taikina pidetään hengissä ruokkimalla sitä vedellä ja jauhoilla. Taikinaa pitää tuoreuttaa säännöllisesti.Perinteistä hapanleipää pitäisi leipoa taikinajuuresta vähintään kaksi kertaa vuodessa, jotta taikina säilyy hyvänä.