Tuomas Enbuske on hahmo, joka ärsyttää monia. Syystäkin. Hänen kanssaan keskustellessaan tuntee itsensä usein yksinkertaiseksi ja sivistymättömäksi. Mutta minkä hinnan mies on maksanut voidakseen olla kävelevä Wikipedia? Ja onko hän edes onnellinen?
Tuomas Enbuske on Oulussa syntynyt, Venla-palkittu toimittaja ja kolumnisti. Kahden lapsen isä on kova väittelemään, keräilemään arvotuoleja ja on perusluonteeltaan ujon sulkeutunut. Jo ala-asteikäisenä hän poikkesi ikätovereistaan.
Kirjastot ovat 70-luvulla syntyneille lapsille paikkoja, joissa luettiin Aku Ankan taskukirjoja, Neiti Etsiviä ja Viisikoita. Tuomas Enbuske viihtyi kirjastossa ala-asteella tuntitolkulla kerrallaan. Tex Willerin selailun sijaan hän kahlasi kaitafilmeiltä sanomalehtiä kymmenien vuosien takaa.
– Olin tosi paljon Oulun kirjastossa ala-asteikäisenä, luin kaikki Helsingin Sanomat ja Kalevat 60-luvulta alkaen kaitafilmiltä. En kertonut tästä koulukavereilleni. Olen sen verran opportunisti, että osasin olla joutumatta koulukiusatuksi. Sitä paitsi musiikkiluokalla kaikki olivat vähän nörttejä.
Pikkuveljensä vastakohta
Merkonomi-äidin ja diplomi-insinööri-isän lisäksi perheeseen kuuluu kolme ja puoli vuotta nuorempi pikkuveli. Tuomas Enbuske on varmasti tunnetumpi suomalaisille, mutta mediakasvo myöntää olleensa lähes aina kateellinen veljelleen.
– Hän oli kovis. Hän pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa. Joi ensimmäiset känninsä ja sai naisiakin ennen minua. Hän on myös matemaattisesti minua lahjakkaampi, rikkaampi ja komeampi. Mutta nykyään hän on yksi lempi-ihmisistäni, kenen kanssa viettää aikaa.
