Tuhkattuna vai arkussa? Näin suomalaiset haluavat tulla haudatuksi

AVA selvitti, mitä suomalaiset ovat ajatelleet omalle ruumiilleen tapahtuvan tai tehtävän, kun aika jättää heistä: haluaisivatko he tulla haudatuksi arkussa vai että heidät tuhkattaisiin – vai jotain muuta?

Suurin osa vastaajista, 50 prosenttia kertoi haluavansa päästä maan lepoon tuhkattuna – joko käytännöllisistä tai romantisoiduista syistä. Monet vastaajista haaveilivat esimerkiksi ajatuksesta, että heidän tuhkansa siroteltaisiin mereen tai luontoon.

TOP 3: Suomalaiset haluavat tulla haudatuksi..

1.Tuhkattuna (50 prosenttia)

2. Ei väliä – mutta elimet tulisi luovuttaa niitä tarvitseville (24 prosenttia)

3. Arkussa (20 prosenttia)

Kyselyyn vastasi yhteensä 756 AVAlaista.

Miten suomalaiset perustelivat valintansa? Lue lukijoiden kommentit.

Ja tuhkaksi sinä olet tuleva

Suurin osa, 50 prosenttia, AVAn kyselyyn vastanneista kertoi haluavansa tulevan tuhkatuksi. Tuhkaamiseen ja tuhkan ripottelemiseen tuntui liittyvän paljon romantisoituja ajatuksia, mutta myös paljon käytännöllisyyttä.

– Tuhkaus siisti ja tilaa säästävä tapa, eikä ihmisten tarvitse esimerkiksi talvella kärvistellä kylmällä haudalla. Ajateltava vanhoja ihmisiä. On muutenkin raskas asia – hautajaiset nimittäin. Muistelu on tärkeämpää.

– Ehdottomasti tuhkattuna. Ekologista, suhteellisen halpaa, ja vähemmän tilaa vievää. Ei se mädäntynyt ruumis ja maatuneet luut sieltä arkusta enää nouse! Minua ei saa haudata kirkkomaahan. Sen puljun kanssa minulla ei ole ollut mitään tekemistä yli 25:een vuoteen. Tuhkani toivon siroteltavaksi metsään. Tuhkauurnan voi vaikka käyttää uudelleen. En halua hautapaikkaa.

– Suosin kierrätystä muutenkin. Kaikki irti vaan mikä kelpaa ja muut osat sitten madoille ruuaksi.

– Tuhkaus, ehdottomasti. Turhaa antaa jälkipolvien maksaa kalliista arkusta, joka alkaa lahoamaan heti. Dust to dust, ashes to ashes eli maaksi kroppamme taas muuttuu, kun sielu irtoaa ja palaa kotiin. Olisi myös syytä tehdä elintestamentti, jotta kelvolliset elimet saadaan uusiokäyttöön.

– Elinluovutuskortin olen allekirjoittanut, tuhkaus sen jälkeen.

Tuhkien sirotteleminen oli monen toiveena. Tuhkan saa sirotella luontoon, mutta siihen on hankittava alueen omistajan tai haltijan lupa ja tuhkan lopullinen sijoituspaikka on ilmoitettava krematorioon. Uusi hautaustoimilaki edellyttää myös, että tuhka on sijoitettava lopullisesti yhden vuoden kuluessa kuolemasta, eikä sitä saa jakaa useampaan hautapaikkaan.

– Romanttisessa mielikuvassa tuhkani sirotellaan mereen, kaiken alkukotiin, se on kauniimpi ja vapauttavampi ajatus kuin olla maassa mätänemässä.

– Pitäisin ajatuksesta että ruumiini tuhkattaisiin, mutta ei perinteisellä tavalla. Olisi kaunis ajatus, että läheiseni voisivat matkustaa eri puolille ja ripotella tuhkaani omiini unelmapaikkoihin tai sellaisiin, joissa on jotain tunnearvoa itselleni. Tietysti myös kotimaassa kaupunkimme meri on minulle tärkeä. Sen jälkeen uurna voitaisiin haudata hautausmaalle normaaliin tapaan.

– Tuhkattuna niin, että testamentissani kerron, minne kaikkialle sukulaisten ja ystävien pitää matkustaa ja heittää tuhkani. Ainakin saavat kunnollisen tekosyyn lähteä käymään sekä ulko- että kotimaassa. Kukin kuitenkin saisi valita listaltani, että missä lähtee käymään. Haluan, että läheiseni pääsisivät kosketuksiin uusien kulttuurien kanssa.

Kuolema on myös lahja elämälle

Vastaajista 24 prosenttia kertoi, ettei heille ollut väliä, miten heidät haudataan, mutta he halusivat että heidän elimillään pyrittäisiin pelastamaan henkiä. Monet kyselyyn vastanneista mainitsivat kirjoittaneensa elinluovutuskortin, jolla on annettu suostumus elimien ja kudosten lahjoittamiseen toisen ihmisen sairauden hoitoon ja elämän pelastamiseen oman kuoleman jälkeen. Euroopan elinsiirtopäivää vietetään 13. lokakuuta 2012.

– Minulla on elinluovutus- ja kudosluovutuskortti, lisäksi olen esittänyt toiveen ettei minulle järjestettäisi hautapaikkaa ja että minut tuhkataan. Kuollut ihminen pysyy muistoissa ihan ilman kukkia ja hautakiveä, ja toivon että elimeni antavat mahdollisuuden jollekin toiselle elämään.

– Olen ikuinen huolehtija. En jaksa katsoa vääryyttä tai kärsimystä pitkään joten hautaamistavalla ei ole niinkään väliä. Kunhan voin vielä kuolemanikin jälkeen tai kuolemani avulla auttaa viimeisen kerran.

– Jos elimilläni voidaan auttaa muita, kaikki mahdollinen muiden auttamiseksi ja jäljelle jäävälle keholle perinteinen maan poveen saattaminen. Tulipalokammoisena puistattaa ajatus, että kun ei itse enää voi päättää kehostaan, palaisi tuhkaksi.

Kyselyyn vastanneista 20 prosenttia halusi tulla haudatuksi perinteisesti arkussa. Ajatus oman ruumiin palamisesta ahdisti ja osa oli sitä mieltä, että kaikkein normaaleinta olisi tulla haudatuksi sellaisena, kuin on.

– Ehdottomasti arkussa. Vierailtuani kerran krematoriossa iski kammo tuhkaukseen, sillä todellisuus on vähän eri kuin luulisi. Esimerkiksi uurnan sisällä oleva "tuhka" on oikeasti luumurskaa.

– Kamalaa sanoa, mutta mielestäni tuhkaus on jotenkin karua. Ainahan sitä kuulee "kauhutarinoita" siitä, kuinka hirveä ajatus olisi joutua matojen syömiksi, jos oma ruumis haudataan arkussa maahan. Mutta sehän on normaalia, osa elämänkiertokulkua?

Kunhan vain rakkaimmat ovat läsnä

Kuudella prosentilla kyselyyn vastanneista oli omat henkilökohtaiset toiveensa, miten heidät tulisi haudata. Osa toivoi, ettei heidän ruumiistaan laskettaisi kirkonmaille. Myös erikoisemmat tavat, kuten jäädyttäminen ja muumiointi, olivat käyneet mielessä. Osa toivoi, että heidän ruumiinsa lahjoitettaisiin lääketieteelle.

– Olen testamentannut ruumiini lääketieteelle. He saavat tehdä mitä mieleen juolahtaa. Kun olen kuollut, niin olen kuolemalla kuollut. Olen varma että perheeni muistaa minut ilman mitään monumenttia.

Osalla kyselyyn vastanneista oli myös toiveita siitä, mitä omissa hautajaisissa tulisi tapahtuvan.

– Hautaamisen tapa ei ole minulle niin olennainen, mutta sitä toivoisin, että siunaustilaisuudessa voitaisiin pitää arkku auki ortodoksien tapaan vaikka luterilainen olenkin. Tietysti, jos kuolintapa on sellainen, että näytän ikävältä, en toivo sellaista kokemusta omaisille, mutta 'normaalitapauksessa' minusta vainajan konkreettinen hyvästely arkulla on hyvin hyvä tapa konkretisoida kuolema.

– Toivoisin että hautaan saatossa kohdallani käytettäisiin kaikkia luonnon elementtejä. Eli tuli, vesi maa ja ilma. Eniten haluaisin entisaikojen kuninkaalliset hautajaiset, kukilla koristeltuun puiseen soutuveneeseen ruumis joka sytytetään tuleen ja lähetetään tuulen kuljettamana merelle. Mutta tuo taitaa nykypäivänä olla laitonta, joten pitänee tyytyä tuhkaukseen, jonka jälkeen tuhkat viskataan korkealta kalliolta tuulen kantamana mereen.

– Haluaisin, että minut laskettaisiin haudan lepoon kaikkien minulle rakkaiden läsnä ollessa. Rakkaita minulle ovat isä, äiti, sisko, perheen kissa, mummo ja poikaystäväni.

Lue myös:

AVA

Kuvat: Shutterstock