Elementtien pystytyksen jälkeen oli vuorossa vesikate. Talo sai päälleen tiilikaton, jonka asennus tehtiin omin voimin. Talotehdas oli laskenut ruodejaon valmiiksi, joten sen mukaan oli helppo edetä. Aivan heittämällä Ari ei tunnustanut homman menneen mutta ei siinä mitään ongelmiakaan ollut - betonitiili vain on painavaa tavaraa jopa nuoren, riskin miehen heiteltäväksi.
Ruodejakoa suunniteltaessa keskeisimpiä asioita ovat tasainen jako ja erityisesti toiseksi alimman ruoteen paikka; siitähän ladonta lähtee liikkeelle. Jos tiilen ylitys jää liian lyhyeksi otsalautaan nähden, vesi tippuu helposti räystäskourun ja otsalaudan väliin. Otsalauta mustuu ja alkaa ajan mittaan jopa lahota. Ja kovin jyrkässä katossa väärä ylitys saattaa johtaa siihen, että kovalla sateella vesi syöksyy kokonaan kourun yli.
Katon valmistuttua pantiin paikalleen sadevesijärjestelmä ja kattoturvatuotteet: lumiesteet, kattotikkaat ja käyntisilta nuohoojaa - ja miksei muitakin katolla liikkujia - varten.
Sadevesikourut ja syöksyt voi kyllä asentaa itsekin, mutta homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin miltä se äkikseltään vaikuttaa. Vaikka työkalut pysyvät käsissä ja tottelevatkin, suositeltavinta on jättää se ammattimiehille. Niitä nimittäin tarvitaan hyvin usein liian kunnianhimoisen tee-se-itsemiehen jälkiä korjaamaan.
