Sisäkattoja maalattiin valkoiseksi. Toinen oli lakattu paneelikatto, toinen pinnoitettu Halltex-levyllä. Tiina halusi säästää levytyksen, sillä se oli hyväkuntoinen ja vaikkei varmasti alkuperäinen olekaan, antaa mukavasti vanhaa tunnelmaa.
Paneelilaudat hiottiin ja karhennettiin kevyesti ja poistettiin pöly ennen maalaamista vesiliukoisella, erityisesti tähän tarkoitukseen kehitetyllä maalilla. Vesiliukoinen maali ei haise pahalta, joten asukkaiden ei tarvitse lähteä työn ajaksi pakoon mökille. Se kuivuu nopeasti, joten työ käy äkkiä. Katto maalattiin kahteen kertaan, mihin on aina syytä varautua: ensimmäinen kerros näyttää kyllä tuoreeltaan peittävän tehokkaasti, mutta sen kuivuttua alta alkaa useimmiten kuultaa läpi tummia kohtia ja oksia.
Naulojen kannat on syytä testata ennen maalaukseen ryhtymistä. Kostutetaan pari kantaa vesiohenteisella maalilla ja jos ne muuttuvat tunnin, kahden kuluessa vihreiksi, ne ovat kuparinauloja. Sellaiset on peitettävä ensin alkydimaalilla.
Paneelikatto neuvotaan yleensä maalaamaan siveltimellä. Niinhän se kannattaa tehdä, jos on vain yksi henkilö tekemässä työtä. Nyt oli kuitenkin kaksi tekijää, joten ensimmäinen levitti maalia telalla edellä ja toinen tuli perässä siveltimen kanssa, tasoitteli pinnan ja ennen kaikkea ja maalasi pontit, joihin telalla ei pääse. Koska tela ja sivellin oli kiinnitetty apuvarsiin, työ voitiin tehdä lattialla kulkien.
Koska maali kuivuu nopeasti, tässä on nyt oltava tarkkana: jos se jämähtää, raja jää rumasti näkyviin. Yksin tehdessä kannattaakin maalata suosiolla vain lauta tai kaksi kerrallaan ja jättää raja aina uran kohdalle. Pitää pyrkiä käyttämään pikiä, tasaisia vetoja ja telamiehen on syytä käyttää maalia reilusti, jolloin siveltimenkäyttäjän on helpompi tehdä oma osuutensa.
