Kymmenen vuotta sitten Tiina oli onnellinen: perhe oli palannut ulkomailta työkomennukselta ja päätti asettua kotimaahan lasten koulujen ja juurtumisen vuoksi. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan.
– Ensinnäkin asunnon ostossa oli käynyt niin, että kauppaan ei kuulunutkaan autotallia, vaan se oli tuplabuukattu myynnin yhteydessä. Laitoimme osan muuttotavaroista parvekkeelle, ne peitettiin huolella siten, että linja ei noussut ikkunatason yläpuolelle, hän kertoo.
Pian tuli avioero ja osa tavaroista oli edelleen parvekkeella.
– Ne olivat siellä aika kauan, sen myönnän. Asukkaiden huomio kiinnittyi niihin ja meille tuli palotarkastaja, kertaa Tiina tapahtumia.
Palotarkastaja totesi tavaraa olevan liiaksi ja antoi huomautuksen ja korjauskehotuksen. Tiina ryhtyi pikku hiljaa käymään läpi monilapsisen perheen tavaroita ja etsimään niille paikkoja.
– Se kesti kauan, sillä olin masentunut eron vuoksi ja uudessa arjessa oli paljon järjesteltävää lasten kouluasioiden ja kaiken kanssa, kertoo Tiina.
Monta huomautusta
Palotarkastaja kävi asunnossa useamman kerran ja totesi, että huomautettavaa riittää. Aina kun Tiina arveli kaiken olevan kunnossa, löytyi uutta moitittavaa.
– Kerrankin sain huomautuksen makuuhuoneen tyynyistä, jotka olin nostanut sohvalle – niitä oli aika paljon. Samalla kerralla asunnossa oli rullalla mattoja, jotka olin pessyt ja nostanut pojan sängylle siivouksen ajaksi. Tuli kommentti, että tavaraa on liikaa pinnoilla.
Tiina rupesi tosissaan satsaamaan "puhtaisiin papereihin" palotarkastuksessa. Taas kerran hän kuvitteli kaiken olevan kunnossa ja sitä mieltä olivat ystävätkin: siisti, kodikas, hyvin sisustettu koti.
– Nurkassa oli koko ajan ollut pinottuna kolme pientä, pahvista säilytyslaatikkoa, joita olin käyttänyt kukkapöytänä. Tähän ei ollut aiemmin kiinnitetty huomiota, mutta yhtäkkiä se oli peruste hylkäämiselle, ihmettelee Tiina.
