Keskustelu tuppaa Suomessa kärjistymään aiheesta kuin aiheesta puolesta ja vastaan. Väittelijät kaivautuvat syvälle poteroihinsa ja heittelevät argumentteja suojistaan. Historioitsijan mielessä yhteiskunnallisessa keskustelun tavassa ei ole mitään uutta.
Heikkohermoisimmat näkevät yhteiskunnallisessa keskustelussa vaaran merkkejä. Tulkitsevat historiaa ja vetävät nopeasti johtopäätöksiä, elämme murroksen aikaa.
Pian jossain tapahtuu jotain kohtalokasta. Mutta niin on ollut aina, sanoo tietokirjailija ja historioitsija Teemu Keskisarja.
– En tiedä yhtään aikakautta, joka ei olisi ollut kummallisen murroksen aikaa. Vai oliko 1990-luku jotenkin seesteisen tasaisen junnaamisen aikaa, tai oliko 60-70-luku sellaista tai 1930, 1940-luku tai 1800-luku. Aika pirulainen on sellainen, että se vyöryy, jyrää eteenpäin. Välillä hiljempaa välillä lujempaa. Mutta ei nyt mikään poikkeuksellinen murroskausi ole meneillään. Ei ainakaan poikkeuksellisen voimakas, hän sanoo.
Niin, 90-luvulla koimme pankkikriisin ja sitä seuranneen puolen miljoonan ihmisen työttömyyden.
– Muistelepa sitä, että 60-70-luvuilla melkein puolet suomalaisista muutti maalta kaupunkiin tai Ruotsiin, muistuttaa Keskisarja.
Eli turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen on vielä aika pientä, sillä Suomen sisäiset muuttoliikkeet ovat olleet paljon suurempia. Sota-ajan jälkeen Suomessa sijoitettiin satoja tuhansia Karjalasta saapuneita, mutta Suomesta myös lähdettiin, kaikkiaan muutama satatuhatta suomalaista Ruotsiin.
– Toimittajankin pitäisi laittaa asioita mittasuhteisiin pidemmällä aikavälillä kuin muutaman vuoden tai muutaman kuukauden aikavälillä. En näe mitään poikkeuksellisia maailmanlopun merkkejä tässä päivässä, rauhoittelee Keskisarja.