Klambenborgin englantilaiskorttelissa, meren tuntumassa sijaitseva kolmikerroksinen koti on äärimmäisen viehättävä yhdistelmä antiikkia, designhuonekaluja, tyylitajua ja kodikkuutta.
Becker-Holm perheen kotiin sisälle astuessaan kiistatta törmää jälleen myös tunteeseen, että tanskalaiset tekevät tyylitajullaan mitä haluavat, muut sen mihin pystyvät. Talon emäntä, graafisen alan yritystä Kööpenhaminassa johtava tekstiilimuotoilija Barbara Bendix Becker kiistää näkemykseni oitis:
– Eivät kaikki ole kiinnostuneita muotoilusta mutta uskon, että meillä on hyvä taju siitä. Me kasvoimme hyvän muotoilun parissa niin kuin te suomalaiset kasvoitte Alvar Aallon ympäröiminä. Kouluissa istutaan Arne Jacobsenin suunnittelemissa tuoleissa ja valaisuun on kiinnitetty huomiota Poul Henningsenin ansiosta.
Barbara, Jakob ja lapset Selma ja Lilly muuttivat nykyiseen kotiinsa viitisen vuotta sitten. Ainoa tila, joka remontoitiin nykyaikaiseksi, oli keittiö, mutta esimerkiksi paikoilleen jätetty ruokailutilan takka on ollut käytössä jo sata vuotta.
Keittiön pikkuinen pöytäkokonaisuus on samalla sekä hassu että söpö, mutta tanskalaisen Nanne Ditzelin suunnittelema alun perin lasten leikkikokonaisuus on käytössä alati, kuten myös koko koti. Olisi helppo ajatella, että talossa, jossa arvokkaat desingklassikot ja perheiltä perintönä saadut taideteokset lähes vilisevät silmissä, ei olisi lupa elää.
Tässä tanskalaiskodissa myös luetaan paljon kaikkea, mutta ennen muuta sisustusta. Pieni vivahteikas yksityiskohta löytyy työhuoneesta sisuslehtien alta, jotakuinkin maailman ainoa canvasilla päällystetty Poul Kjaerholmin day-bed.
Toinen samanmoinen harvinaisuus oli eteishallissa, tilausvalikoimaan kuuluva day-bed, joka kiinnitetään seinään. Kuitenkin mieluisimmat paikat löytyvät tutuista jutuista ja perhe viettää paljon aikaansa työhuoneessa ja olohuoneen mukavilla sohvilla oleskellen.
– Koti on elämistä varten. Meillä on lapsia ja koiria enkä halua esineitä, joita ei voisi olla jokapäiväisessä käytössä. Minä kestän tahrat! Barbara sanoo.
Talon emäntä toivoo, että he viihtyvät tässä kodissa siihen saakka kunnes tytöt ovat isoja ja lähteneet maailmalle. Silloin vanhemmat suuntaavat kohti Kööpenhaminan keskustaa, sillä ison monikerroksisen talon pitäminen elävänä saattaa käydä vaikeaksi. Siihen saakka Barbara toivoo, että valo paistaa iltaisin kaikista kerroksista – kodissa, jossa eletään.