Naisia kehotetaan usein kätkemään tunteensa, mutta oikeasti niiden vapauttaminen olisi paljon tärkeämpää.
Käyttäytymistieteilijä Pragya Agarwal kirjoittaa The Guardianissa tunteiden ilmaisun tärkeydestä ja erityisesti siitä, miten jokaisen pitäisi aina välillä vain huutaa.
Agarwal kertoo johdattaneensa kaksi pientä tytärtään koronapandemian alkuaikoina perheen puutarhaan ja käskeneen heidän huutaa niin kovaa kuin he halusivat. Perhe oli ollut siinä kohtaa eristyksissä kuukauden ja vanhemmat olivat hoitaneet kokopäivätyön lisäksi myös lapsiaan kotona.
– Olin väsynyt pitämään kaiken stressin kuplimassa sisälläni ja uupunut kertomaan lapsia olemaan hiljaa, Agarwal kertoo.
Perheen äiti oli myös tietoinen siitä, että jopa monissa sukupuolten tasa-arvoa liputtavissa kotitalouksissa vanhemmat pyytävät todennäköisemmin juuri tyttöjä olemaan hiljaa.
– Mitä jos vapauttaisimme sen kaiken kerralla? Mitä jos päästäisimme sen kaiken vain ulos? Agarwal pohtii.
Agarwalin lapset olivat katsoneet hämmentyneinä toisiaan, mutta olivat alkaneet hetken päästä huutaa kurkku suorana. Agarwalille itselleen huutaminen oli vielä hankalampaa, olihan hän vuosikymmeniä kertonut itselleen, että huutaminen on sopimatonta.
– Päivä tai kaksi puutarhassa huutamisen jälkeen tuntui siltä kuin venttiili olisi räjähtänyt ja kaikki turhautuminen ja stressi suhahtivat ulos odottamattomalla voimalla, Agarwal kertoo.
