Naisia kehotetaan usein kätkemään tunteensa, mutta oikeasti niiden vapauttaminen olisi paljon tärkeämpää.
Käyttäytymistieteilijä Pragya Agarwal kirjoittaa The Guardianissa tunteiden ilmaisun tärkeydestä ja erityisesti siitä, miten jokaisen pitäisi aina välillä vain huutaa.
Agarwal kertoo johdattaneensa kaksi pientä tytärtään koronapandemian alkuaikoina perheen puutarhaan ja käskeneen heidän huutaa niin kovaa kuin he halusivat. Perhe oli ollut siinä kohtaa eristyksissä kuukauden ja vanhemmat olivat hoitaneet kokopäivätyön lisäksi myös lapsiaan kotona.
– Olin väsynyt pitämään kaiken stressin kuplimassa sisälläni ja uupunut kertomaan lapsia olemaan hiljaa, Agarwal kertoo.
Perheen äiti oli myös tietoinen siitä, että jopa monissa sukupuolten tasa-arvoa liputtavissa kotitalouksissa vanhemmat pyytävät todennäköisemmin juuri tyttöjä olemaan hiljaa.
– Mitä jos vapauttaisimme sen kaiken kerralla? Mitä jos päästäisimme sen kaiken vain ulos? Agarwal pohtii.
Agarwalin lapset olivat katsoneet hämmentyneinä toisiaan, mutta olivat alkaneet hetken päästä huutaa kurkku suorana. Agarwalille itselleen huutaminen oli vielä hankalampaa, olihan hän vuosikymmeniä kertonut itselleen, että huutaminen on sopimatonta.
– Päivä tai kaksi puutarhassa huutamisen jälkeen tuntui siltä kuin venttiili olisi räjähtänyt ja kaikki turhautuminen ja stressi suhahtivat ulos odottamattomalla voimalla, Agarwal kertoo.
Myös lapset vaikuttivat "huutoterapian" jälkeen rauhallisemmilta.
Lue myös: "Lifestyle-väsymys" on korona-ajan perintö – miten vastaisit näihin 10 kysymykseen?
Huutaminen vapauttaa onnellisuushormoneja
Mitä enemmän Agarwal tutki jäsennellyn huutamisen psykologisia vaikutuksia, sitä enemmän hän ymmärsi, että kyseinen tunteiden purkautuminen laukaisee myös neurofyysisen reaktion. Suunniteltu huutaminen vapauttaa patoutunutta vihaa tietoisella tavalla sen sijaan, että antaisit sen purkautua jotenkin hallitsemattomasti.
Suunnitelmallinen huutaminen voi Agarwalin mukaan vapauttaa onnellisuushormoni endorfiineja ja tuntua vähän samanlaiselta kuin esimerkiksi urheilun jälkimainingit.
– Tunsin kuinka lihakseni rentoutuivat ja olin entistä valppaampi ympärilläni oleville äänille ja hajuille, Agarwal kertoo.
Huutoterapia nousi suosioon 1970-luvulla, mutta Agarwal ei yhdistäisi sitä heidän perheensä huutohetkiin.
– Sen sijaan, että olisimme märehtineet stressissä ja vihassa, annoin meidän vapauttaa huonon tuulemme hetkellisesti ottaen haltuun vihamme, surumme ja turhautumisemme sekä kaikki sellaiset tunteet, joita ei ole koettu naisille sopiviksi, Agarwal selittää.
Ensimmäinen askel on hyväksyä se, että kaikki nämä tunteet ovat hyväksyttäviä ja kaipaavat jonkin keinon purkautua. Niitä ei kuulu ohittaa, piilottaa tai työntää taka-alalle.
Lue myös: Näistä merkeistä tiedät sisun kääntyneen sinua vastaan – psykologi varoittaa harhaluulosta
Naisten odotetaan peittävän tunteensa
Agarwal nostaa esille, että kirjallisuudessa vihaiset naiset ovat usein hirviöitä, syöjättäriä tai noitia. Naisten huutamista onkin pitkään pidetty jotenkin epänaisellisena ja kiusallisena. Agarwalin mukaan naisille viestitään, että huutaminen on jotenkin rumaa, eikö kukaan kuuntele heitä, jos he näyttävät tunteensa.
Työpaikalla tunteiden näyttämiseen suhtaudutaan eri tavalla, riippuen siitä, oletko mies vai nainen. Agarwal nostaa esille vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen, joka osoitti, että miehillä tunteiden osoittaminen, kuten huutaminen johti lisääntyneeseen valtaan, kun taas naisilla vaikutus oli päinvastainen.
– Sen sijaan naisten odotetaan ilmaisevan suuttumuksensa ja turhautuneisuutensa surun ja melankolian muodossa, Agarwal toteaa.
Agarwalin mukaan naiset sisäistävät nämä ajatukset ja tukahduttavat tunteenpurkauksensa. Väistämättä tämä tunteiden hillitseminen aiheuttaa kuitenkin tuskaa ja negatiivisten tunteiden tukahduttaminen on yksi tärkeimmistä syistä, mikä aiheuttaa naisille ahdistusta.
– Vuosien ajan minäkin yritin pitää negatiiviset tunteet erillään itsestäni. Se tuntui helpommalta. Jos vihani ei ollut osa minua, se oli helpompi tulkita vieraaksi pedoksi ja lukita pois kuin pimeä salaisuus, Agarwal kertoo.
Tunteiden kieltäminen ei kuitenkaan auttanut vaan teki Agarwalin entistä surullisemmaksi ja vahvat tunteet aiheuttivat häpeää.
– Pitäessäni näitä huutoistuntoja lasteni kanssa, vaadin vihani, turhautuneisuuteni ja suruni sekä kaikki inhimilliset tunteet omakseni. Olen oppinut käyttämään vihaani tekoihin ja tunnustamaan, että viha on sopiva reaktio epäoikeudenmukaisuuteen, stressiin ja ahdistukseen, tietämättömyyteen ja sortoon, Agarwal kertoo.
Loppujen lopuksi, tunteiden näyttäminen tekee meistä ihmisiä.
Lue myös: Miksi suomalaisäidit ovat niin uupuneita? Kolme mahdollista selitystä: "Ei saisi tehdä minkäänlaisia virheitä"
Lue myös: Häpeilty tuplaongelma tulee yhteiskunnalle kalliiksi: "Meillä kaikilla on tärkeä tehtävä"
Katso myös: Ahdistaako? Kokeile 5-4-3-2-1 -metodia – katso 30 sekunnin ohje!
0:30
Lähde: The Guardian