Tapani Brotherus työskenteli Santiagossa Suomen asiainhoitajana ja suurlähetystön päällikkönä Chilen sotilaskaappauksen aikaan. Urhea mies ei empinyt, kun ensimmäiset vallankaappauksen uhrit kolkuttivat suurlähetystön oveen.
11. syyskuuta 1973 on painunut lähtemättömästi chileläisten mieleen. Chilen sosialistipresidentti Salvador Allende syöstiin vallasta kenraali Augusto Pinochetin johtamassa, Yhdysvaltojen tukemassa vallankaappauksessa.
Selkkaus ei tullut yllätyksenä sen enempää chileläisille kuin maassa työskennelleelle Tapani Brotherukselle.
− 1972 keväällä Chilessä oli iso YK:n konferenssi. Sitten ei mennyt vuottakaan, kun maassa puhkesi organisoituja lakkoja ja yhteiskuntarauhan häirintää. Näihin chileläiset saivat tukea ulkomailta, Brotherus kertaa.
Vallankaappauksen myötä sotilasjuntta kielsi puolueet ja vangitsi leireihin tuhansia laillisen hallituksen kannattajia. Moni heistä sai surmansa.
Kutsumattomia vieraita ovella
Allenden kannattajien taka-ajo pitkin maata johti myös ulkomaisten lähetystöjen oville. Latinalaisen Amerikan johtavat maat täyttyivät ensiksi, heillä oli keskinäinen sopimus vallankaappausten varalta.
− Poliisin suljettua pääsyn niiden porteille pakoon pyrkivät hakivat muita ulospääsyjä. Sosialistimaat olivat pakanneet laukkunsa, jäljelle jäivät vain länsimaat. Niistä monet eivät halunneet sekaantua Chilen sisäiseen välienselvittelyyn, Brotherus kertoo.
Jäljelle jäi joukko ihmisoikeuksista välittäviä Euroopan maita, niistäkin useimmat tulivat hätiin vasta kotimaisen painostuksen jälkeen.
