Timo Gyldén-Kause (ent. Heino) työskenteli 1990-luvulla Mattelin palveluksessa. Miehen tiimi suunnitteli monia suomalaisillekin tuttuja leluja, mutta huuman laajuus ei Timolle auennut vuosiin.
Siellä niitä on, Anttilan hyllyillä. Vaaleanpunaisia Barbien lentokoneita, kokoontaitettavia taloja, ajettavia ja avattavia autoja. Miten ihania!
Moni kaivoi lapsuuden joulupaketista suuresti toivomansa Barbie-tuotteen, mutta tiesitkö, että monet ysäri-Barbien autoista ja taloista ovat suomalaista käsialaa?
"Haluaisin palkata Italian Mattelille sinunlaisesi ihmisen, että jos tunnet jonkun..."
Timo Gyldén-Kause (ent. Heino), 59, valmistui muotoilijaksi Milanosta 1992.
– Siihen aikaan Suomesta sanottiin, että älä vaan tänne tule, täällä ei ole töitä kellään, hän muistelee.
Opinnot sujuivat niin hyvin, että valmistuessaan Gyldén-Kausella oli jo työtarjouksia odottamassa.
– Valitsin niistä mielestäni mielenkiintoisimman, eli amerikkalaisen, ison studion nimeltä Design Continuum, joka oli hiljan perustanut konttorin Milanoon, hän kuvaa.
Asiakkaakseen Gyldén-Kause sai Barbiesta tunnetun Mattelin. Alusta asti elämä maailman kenties tunnetuimman nuken kanssa tuntui sujuvan.
– Jossain vaiheessa Mattelin Italian silloinen luova johtaja sanoi, että haluaisin palkata Italian Mattelille sinunlaisesi ihmisen, että jos tunnet jonkun, joka voisi olla kiinnostunut… Se oli vähän sellainen vinkki. Sanoin, että mietin asiaa. Seuraavana päivänä soitin ja sanoin, että voin olla se henkilö.
Autoja, lentokoneita ja junia "vau-efektein"
Ysärillä Barbie-huuma oli todellisuutta ja töitä suunnitelmien parissa oli enemmän kuin Gyldén-Kause itse ehti tehdä. Hän päätyi palkkaamaan ensimmäisen työntekijänsä, japanilaisen muotoilijan. Myöhemmin harjoittelijoita ja työntekijöitä saatiin lisää Suomesta Norjaan ja aina Kuubasta asti. Yllättäen Barbie-tuotteiden kehittäminen ei aina ollutkaan kaikille unelmien ura.
– Välillä japanilaisille työntekijöille tuntui olevan suoranaisesti häpeällistä suunnitella "Barbie-krääsää". Kerran ensimmäinen työntekijäni hikoili pöydän ääressä keksimässä mekanismia, jolla Barbien vauvaikäinen pikkusisko saadaan pissaamaan vaippaansa, kun nostat sen kättä. Se oli varmasti kaiken huippu, sen alemmaksi hän ei voinut vajota, Gyldén-Kause nauraa.
Yhdysvalloissa Mattelilla oltiin tilanteesta ihmeissään.
– Muotoilujohtaja oli täysin hämmentynyt ja sanoi "USA:ssa suunnittelija voisi tappaa, jotta saisi suunnitella Barbielle", Gyldén-Kause hymyilee.
Lue myös: Muistatko raskausnukke-Midgen ja Video Girl -Barbien? Nämä Mattelin nuket vedettiin pois markkinoilta – ja ehkä ihan syystä
Ajoittaisista käynnistysvaikeuksista huolimatta Mattel oli asiakkaana ykkönen. Alusta saakka Gyldén-Kausen tiimille oli selvää, ettei Barbie saanut olla staattinen nukke, joka tököttää passiivisena paikallaan.
– Barbie-leikki oli alkuaikoina ollut enemmän vaatteilla leikkimistä. Toimme siihen teknisiä innovaatioita: autoja, lentokoneita, junia, jotka oli ladattu täyteen erilaisia asioita, joita kutsuimme silloin "vau-efekteiksi", Gyldén-Kause kuvaa.
"Vau" oli käytännössä pakko saada irtoamaan asiakkaan huulilta.
– Muuten he sanoivat, ettei tämä oikein kiinnosta. Opimme nopeasti, että lelussa pitää olla erilaisia ominaisuuksia: täältä tulisi esiin tämmöinen ja tämä osa tekeekin näin, tadaa!
Lue myös: Vuoden 2023 parhaat lelut on valittu – "Helppo antaa tälle tuotteelle hyvät pisteet"
Swim 'N Dive -Barbie osasi sukeltaa
Toisinaan toimeksiannot olivat selkeitä: Mattelilta ilmoitettiin, että Barbielle halutaan lentokone, jota nyt täytyisi ideoida. Lopputuloksena oli monen suomalaisenkin omistama Barbie Dream Airplane.
Yhtiö saattoi tilata kokonaisen tuotteen tai sen osan: kenties Barbien taloon tarvittiin sänky, joka muuntuu pöydäksi, tai suihku, joka muuttuu kääntämällä toisenlaiseksi huonekaluksi. Toisinaan kädet olivat vapaat keksimään mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.
– Itse harrastin sukellusta ja sen kautta keksin, että on ihan pakko tehdä Barbie, joka sukeltaa. Jotta työtä ja rahaa ei menisi hukkaan, sanoin Mattelille, että miten olisi sukeltava Barbie? Ja sieltä vastattiin, että joo, ala miettiä vaan, Gyldén-Kause kuvailee.
Swim 'N Dive -Barbien selkään kehiteltiin ominaisuus, jonka avulla nukke saattoi oikeasti pulikoida kylpyammeessa.
Toisaalta kaikki huippuideoilta tuntuneet ajatukset eivät koskaan päässeet tuotantoon asti. Esimerkiksi siimojen avulla lentävää Barbieta ei koskaan nähty kaupoissa. Gyldén-Kause suunnitteli myös repun, joka avautui Barbien catwalkiksi tai asunnoksi, mutta sellaisenaan veska ei päätynyt myyntiin.
– Keksimme myös hulavanne-Barbien: teimme nuken keskivartaloon osan, joka pyörii. Siihen kiinnitettiin hulavanne, ja kun Barbien otti käteensä ja sitä alkoi liikuttaa, vanne lähti kuin maagisesti pyörimään sen ympärillä, Gyldén-Kause kuvaa.
– Meistä se oli aivan murskaavan upea. Esittelin sen intoa hehkuen Mattelille, ja vastaus oli "hulavanteet eivät ole yhtään muodissa, unohdetaan tämä". Eikä mennyt montakaan vuotta, kun hulavanteet tulivat taas muotiin! Silloin ajattelin, että perhana, olimme kuitenkin edelläkävijöitä.
Hohdokasta, mutta vaativaa työtä: "Siinä rupesi stressikäyrä kasvamaan"
Työ oli hohdokasta, mutta myös stressaavaa. Toisinaan muotoilujohtaja ilmestyi Italiaan studiolle päivää ennen kuin tuotteen piti lähteä Yhdysvaltoihin.
– Hän saattoi sanoa, että joo, hyvä, mutta tehkää tämä osa uudestaan ja tuo osa eri värillä. Kyllä siinä rupesi stressikäyrä kasvamaan, Gyldén-Kause muistelee.
Aikataulut olivat tiukkoja – joskus aivan omasta syystä.
– Työntekijät kirosivat monesti, että mitä helvettiä menit tuollaiseen myöntymään, ei sitä saa tehtyä tuossa ajassa. Ja minä sitten sanoin, että kyllähän se onnistuu, Gyldén-Kause nauraa.
Hän itse oli esimerkiksi määrännyt, että kaikki lelujen prototyypit täytyy kuvata ennen esittelyä. Sinänsä idea oli hyvä.
– Sitten monesti olinkin kahdeksalta aamulla yksin räpsimässä niistä kuvia, ja olin jo tehnyt koko yön töitä. Olihan se aika hullua. Deadlinet olivat rankkoja saavuttaa välillä.
Fisher Pricen avaruusasema ei koskaan toteutunut
Kun Mattel osti Fisher Pricen, Heinon tiimin suunnitteluprojektit laajenivat. Yhtäkkiä tarjolla oli Barbien nukkemaailman lisäksi myös poikien leluja; 1990-luvulla lelujen sukupuolitus oli vielä tavallista ja tarkkaa.
Jokaiseen leluun piti löytää uudenlaisia ideoita – erikoisia jujuja, jotka kiinnittäisivät huomion. Saatuaan hyväksynnän muotoilijoiden suunnitelmat jatkoivat matkaansa insinööriosastolle, joka ratkaisi tekniset kysymyksen.
– Teollisina muotoilijoina meillä tietysti oli selkeä visio siitä, että keksimämme juju olisi järkevästi toteutettavissa myös teknisesti. Ei siis voinut esittää jotakin ihan villiä, mistä heti tiesi, ettei sitä pysty valmistamaan järkevästi tai kohtuullisin kustannuksin, Gyldén-Kause sanoo.
Lue myös: Vesa keksi 30 vuotta sitten kanatuotteen, jota ostetaan yhä liki 11 000 pakkausta päivässä: "Ei osattu odottaa, että räjäyttää pankin"
Lupaavakin tuote saattoi kellahtaa suunnitteluprosessin jälkeen ilmenneisiin haasteisiin.
– Välillä innovoitiin materiaaleilla: voisiko olla puhallettavia juttuja? Ne kaatuivat muistaakseni turvallisuusnäkökohtiin. Turvallisuusseikat leluissa ovat todella oleellisia ja ne syynätään tarkkaan, Gyldén-Kause sanoo.
Jos lelu esimerkiksi oli tarkoitettu alle 3-vuotiaille, siihen oli turha jännittävyyden nimissä miettiä minkäänlaisia pieniä tai irtoavia osia.
– Meillä oli olemassa myös mittoja, joilla saattoi mitata osien halkaisijan, ettei se ole lapsen nieluun liian pieni. Eihän se toki meidän vastuullemme koskaan jäänyt. Turvallisuudelle on omat osastonsa, joka syynää lelut todella tiheällä kammalla läpi, ettei niissä voi käydä haveria.
Erikoisimpia ideoita suojeltiin tarkoin.
– Monelta osin oli varsin salaista, mitä uutta tehdään ja mitä on tulossa. Jos oli todella innovatiivinen idea, vähän tuli pelko, että koska joku muu keksii tämän saman. Toisaalta välillä oli pettymyksiäkin: luultiin, että on keksitty tosi kova juttu. Sitten asiakas onkin naama nurinpäin, ettei tämä nyt ole hyvä, Gyldén-Kause kuvaa.
Lue myös: Katie pukeutuu vain pinkkiin ja omistaa yli 100 Barbie-nukkea – pelkää, ettei kukaan halua deittailla häntä: "Kuvittelen deittieni astuvan huoneeseeni..."
Yksi Gyldén-Kausen erikoisista ideoista oli Fisher Pricen avaruusasema, jossa pienet lelu-ukot voisivat "leijua" paineilman avulla.
– Siinä lelu laitettiin pieneen huoneeseen ja katto painettiin alas, jolloin huoneeseen tuli ilmanpaine ja lelu siirtyikin kuin maagisesti läpinäkyvää putkea avaruuslentovärkkiin, Gyldén-Kausekuvaa.
– Olimme aika innoissamme siitä itse, mutta se ei koskaan mennyt läpi. Avaruusasema oli varmaan liian passé sillä hetkellä. Joitain vuosia myöhemmin Lego esitteli tv-mainoksia myöden saman idean. Toki joskus muut keksivät vastaavia ideoita kuin itse on kehittänyt, mutta se nyt on pelin henki.
Katso myös: Muistatko Totally Hair Barbien? Tätä kaikkea ikoninen nukke on! Juttu jatkuu videon alla.
8:35
Erityisesti mieleen jäi Double Duel -merirosvolaiva
Harva työprojekti on samanlainen menestys kuin Barbien talo, auto tai lentokone. Asiakkaan nostalgisin lapsuuslelu ei kuitenkaan välttämättä ole suunnittelijan mielessä se ikimuistoisin. Gyldén-Kause myöntää suoraan, ettei muista läheskään kaikkia suunnittelemiaan tuotteita.
– Siitä on vuosikymmeniä aikaa ja oli niin hirveä määrä ideoita, joista tosi monet jäivät varhaisella tasolla raakatuiksi. Minulla kyllä oli mappikaupalla vanhoja luonnoksia, mutta ne hävisivät jossain vaiheessa, hän sanoo.
Lue myös: Ääni, jonka jokainen suomalainen tunnistaa – Kun 53-vuotias Reidar liittyi TikTokiin, meni monelta pasmat sekaisin: "Kaikki tutut eivät tiedä, että minä olen tuo ääni"
Muutamista omista tuotteistaan Gyldén-Kausen on erityisen mielissään. Suomalaiselle Plastolle hän suunnitteli mönkijän, josta tosin piti aluksi tulla jotain aivan muuta.
– Silloinen toimitusjohtaja soitti ja kertoi "olemme ajatelleet tehdä uuden, pienen kaivinkoneen, voisitko ideoida sitä ja lähettää luonnoksia". Pyörittelin asiaa, soitin parin päivän päästä ja sanoin, että älkää tehkö kaivinkonetta, tehkää mieluummin mönkijä! Kaivinkoneita on pilvin pimein, mutta kukaan ei tee mönkijää lapsille, Gyldén-Kause muistelee.
Aluksi toimitusjohtaja ihmetteli suunnittelijan asennetta, mutta päätti lopulta pyörtää päätöksensä tämän eduksi.
– Niin sitten suunnittelin mönkijän ja siihen vielä perävaununkin. Siitä tuli mielestäni leluna kiva: se on simppeli ja kompakti, pieni lapsikin pystyy leikkimään sillä. Tänä päivänäkin sitä myydään marketeissa, ja kun sen näkee hyllyssä, olen ylpeä. Se on kivan näköinen lelu.
Lue myös: Bettinalla on maailman suurin Barbie-kokoelma – tuhansia nukkeja!
Mieleen on jäänyt myös Fisher Pricen Double Duel -merirosvolaiva, jonka esittelytilaisuus tuotti yllätyksen.
– Muotoilimme kivan ja jännän laivan täynnä yllätyksiä ja menimme sitten esittelemään sitä yhtiölle jenkeissä. Muotoilujohtaja tutki ja katseli laivaa ja sanoi, että se on tosi makea, mutta entä jos vedetään se keskeltä halki, että tulee kaksi laivaa, Gyldén-Kause kuvaa.
– Vastasin, että ei varmaan vedetä! Onpa tyhmä idea, on ihan tyhmää leikkiä laivanpuolikkaalla.
Johtaja kuitenkin intti, että idea olisi hyvä: jos laiva halkeaisi kahtia, lapsella olisi kaksi laivaa, joilla voisi leikkiä kaverin kanssa.
– Pikkuhiljaa aloin lämmetä idealle, että voisihan siinä olla jotain järkeä, Gyldén-Kause muistaa.
Sitten tulikin kiire.
– Seuraavana päivänä meillä oli uusien tuotteiden presentaatio johdolle. Menimme muotoilujohtajan kanssa iltamyöhäisellä protoverstaalle, laitoimme valot päälle, koneet käyntiin ja sahasimme hienon uretaaniprototyypin halki. Yön pikkutunneilla saimme sitten "double duel" -laivan esittelykuntoon.
Lue myös: Uudella Barbiella on Downin oireyhtymä
Barbie-huuma velloi Suomessakin: "En ollut tätä suosiota edes tajunnut"
Suunnittelijan nimi ei yleensä päädy lopputuotteeseen eikä muotoilijaa oman alan ulkopuolella tunne juuri kukaan. Tavallinen tallaaja osaa nimetä yleensä ainoastaan klassikoiksi nousseiden tuotteiden, kuten Aalto-maljakon, suunnittelijan.
Kenties siksi Gyldén-Kause ei oikeastaan täysin ymmärtänyt Barbien suosiota – hänhän teki vain työtään ilman fanipostia pursuilevaa postilaatikkoa. Joitain merkkejä oman uran ainutlaatuisuudesta kuitenkin oli.
– Olin jossain vaiheessa Design Continuumin aikana konsultoimassa Olivettilla Italiassa. He tekivät muun muassa käyttöelektroniikkaa. Jos siellä suunnitteli vaikkapa kassakoneen ja sitä myytiin sikahyvin, se tarkoitti ehkä 200 000 kappaletta. Mutta kun suunnittelit Barbielle lentokoneen, sitä myytiin humahtamalla miljoona ympäri maailmaa, Gyldén-Kause kuvailee.
Lopulta sosiaalinen media avasi Gyldén-Kausen silmät. Uransa aikana hän on suunnitellut lelun jos toisenkin, mutta omiin kokoelmiin niistä ei ole säästynyt moniakaan. Kun Gyldén-Kausen vaimo sitten teki miehensä suunnittelemista leluista ostoilmoituksen Facebookiin, moni kiiruhti hehkuttamaan Barbie-taloja ja -autoja.
– En ollut tätä suosiota edes tajunnut ennen kuin vaimo alkoi somessa kysellä lelujen perään. Kuinka moni onkaan sanonut "minä olen leikkinyt tuolla"! En edes tiennyt, että Barbien piknik-autoa, joka oli freelancerina ensimmäinen suunnittelutyöni Mattelille, on myyty Suomessa. Suomalaisetkin ovat leikkineet sillä. Silmäni ovat auenneet jälkijättöisesti asialle, Gyldén-Kause myöntää.
Mitä tulee leluaarteisiin, niitä on löytynyt hyvin – Heinon mielestä yllättävänkin hyvin.
– Olin itse hämmästynyt, että niitä löytyy! Mutta kyllä ihmiset ovat niitä säilyttäneet.
Omat tyttäret leikkivät jo isänsä suunnittelemilla autoilla ja taloilla.
– Eivät he välillä muistakaan, että tämäkin on isin suunnittelema, Gyldén-Kause naurahtaa.
Lue myös: Irc-Galleriasta olisi voinut tulla yhtä suosittu kuin Facebook – perustajat: "Me itse sössittiin se"
Tämä setti uupuu vielä kokoelmista: "Olen ehkä sen verran poikamainen..."
Jotakin kokoelmista vielä uupuukin. Heino itse toivoisi saavansa hyppysiinsä Fisher Pricelle suunnittelemansa intiaanikylän.
– Se voisi olla jonkinlainen keräilyharvinaisuus. Ensin tehtiin villin lännen linnake: siinä oli salakäytäviä ja dynamiittipanoksia. Kun kahva painettiin alas, nurkan alla naksahti ja koko linnake sortui. Samalla teemalla tehtiin intiaanikylä, joka oli täynnä ansoja, yllätyksiä, lentäviä esineitä, hän kuvailee.
Katso myös: Käyttäjä esittelee Fisher Pricen intiaanikylää YouTubessa. Juttu jatkuu videon alla.
– Kylään sai ostaa erikseen esimerkiksi intiaanikanootin, jossa tuli mukana majava. Itselläni ei ole yhtään kappaletta kylää. Olen ehkä sen verran poikamainen, että tätä settiä jollain tavalla haikailen.
Gyldén-Kause pitää häviävän pienenä mahdollisuutena sitä, että vanha klassikko vielä löytyisi. Toisaalta syitä etsiä vanhoja luomuksia käsiinsä on hiljattain ilmaantunut lisää.
– Tässä kun vanhuus ja hulluus vaivaa, niin minullehan on syntynyt poika vuodenvaihteessa! Eli pitäisi alkaa kaivaa vanhoja leluja naftaliinista. Jotain sieltä vintin sahanpurujen seasta vielä voisi löytyä. Pitäisikö ne myydä keräilyharvinaisuuksina vai antaa lasten hajotettavaksi, siinä onkin kysymys!
Tori.fin mukaan vanhat nukketuotteet myyvät hittielokuvan vanavedessä nyt hyvin. Barbien lelutalojen hintahaitari on 10–200 euroa riippuen kunnosta ja koosta.
Lue myös: Vuoden 2023 parhaat lautapelit on nyt valittu – "Vastaavaa peliä ei ole ollut"
Vuoden 2023 Barbie-huuma ilahdutti
Gyldén-Kausella on ollut asiakkaita Mattelin ohella Abloysta ja Koneesta Terhin moottoriveneisiin. Uran aikana on syntynyt paitsi nuken autoja, myös ovenkahvoja, lamppuja ja jopa kierrekannellinen, muovinen hillopurkki.
– Ensinhän se tuntui ihan mahdottomalta, että mitä uudistusta nyt johonkin hillopurkkiin voi tehdä. Suunnittelemani purkki on tänä päivänäkin myynnissä. Aina muistan lapsille vinoilla, kun menemme hillohyllyn ohi, että siinä on isin suunnittelema purkki, hän kuvaa.
– Onhan se kiva, kun tajuaa, että tein oikeasti hyvän tuotteen. Ei minun tarvitse millään tavalla näyttää muille. Tehty mikä tehty, kivoja muistoja ja nokka kohti uusia seikkailuja. Muotoilussa on se hyvä juttu, että aina on uusia juttuja, joita lähteä miettimään.
Nyt Gyldén-Kause onkin uransa suhteen tilanteessa, jossa saa miettiä, mitä sitä oikein tekisi isona.
– Sanotaan, että suutarin pitäisi pysyä lestissään. Kyllä se varmaan pitää paikkansa. Eivät taiteellisuus ja luominen lähde ihmisestä, hän pohtii.
Paluu lelujen ja Mattelin pariin on häivähtänyt mielessä, mutta mitään varmaa ei ole päätetty. Vuoden 2023 Barbie-huumaa Gyldén-Kause kuitenkin on seurannut lämmöllä ja hämmennyksellä.
Barbie oli kesä-heinäkuun 2023 katsotuin teatterielokuva Suomessa. Lisäksi se keräsi yli miljardin dollarin lipputulot ensimmäisenä yksinomaan naisen ohjaamana elokuvana. Kun tuttavapiirin naiset ovat kertoneet viettävänsä elokuvailtaa, jossa kavereiden kesken pukeudutaan pinkkiin ja mennään katsomaan Barbieta, Timo on päässyt menneisyytensä avulla yllättämään.
– Kun sanon, että tunnen Barbien hyvin, olen suunnitellut leluja, niin vastaus on "et oo tosissas!" On se hauskaa ja kun muistaa sen ajan, miksi minäkin Italiassa laitoin pillit pussiin, niin Barbiella ei mennyt mitenkään hyvin vuosituhannen vaihteessa.
Millenniumin aikana tietokonepelit ja videopelit ajoivat klassikkonuken ohi. Gyldén-Kausekin uskoi Barbien suosion hyytyneen, mutta toisin kuitenkin kävi.
– Se on vanha tuote, joka ei koskaan häviä, hän sanoo nyt.
Lue myös: Löytyykö sinulta Barbie-nukkeja? Näin paljon niistä nyt maksetaan
Lue myös: Kommentti: Barbenheimer on kaksi mainiota elokuvaa yhdistävä pöhkö someilmiö – tärkeämpi ilmiö on kuitenkin jotain ihan muuta
Katso myös: Näin valmistat Barbie-elokuvan innoittamaa pinkkiä pastaa!
2:37