Suomalainen ruisleipä lähes uhanalainen

Ruista viljellään Suomessa vähemmän kuin muita viljoja. Syinä ovat rukiin alhainen tukitaso ja heikot sadot.

Kun sotien jälkeen rukiin viljelyala oli noin 250 000 hehtaaria, nyt se on noin 30 000 hehtaaria, kertoo rukiin geeniperimää väitöskirjassaan tutkinut Teija Tenhola-Roininen.

Viljelijät ovat kartelleet ruista osaksi siitä syystä, että se on erityisen altis sääoloille. Syksyllä kylvettävä syysruis altistuu talven aikana lumihomeelle. Sadonkorjuun aikana puolestaan rankat sateet lakoonnuttavat pitkävartista ruista ja nopeuttavat jyvien itämistä.

Rukiin suosio vaihtelee eri vuosina jonkin verran. Nyt suunta voi tutkijan mukaan olla hieman ylöspäin, mutta silti kotimainen ruis on edelleen uhanalainen vilja.

Kysyntää riittäisi

Tenhola-Roinisen mukaan leipomot ottaisivat kotimaista ruista, jos sitä vain olisi saatavilla. Hän näkee viljalle myös vientipotentiaalia.

- Ruista voidaan kaupata ulkomailla terveysviljana kuten kauraa. Tosin esimerkiksi Yhdysvalloissa ei syödä täysjyväruisleipää, mutta rukiin käyttö voi lisääntyä muuhun viljaan sekoitettuna sen hyvien terveysvaikutusten takia.

Nykyisin ruista syödään lähinnä Pohjoismaissa, Puolassa, Saksassa ja Venäjällä.

Uusia lajikkeita tarvitaan

Suomessa tarvitaan lajikkeita, jotka sopivat täkäläisiin olosuhteisiin. Niiden pitäisi olla lyhytkortisia ja vastustuskykyisiä tähkien itämiselle. Jyvien itäminen tähkässä kun heikentää viljan leivontalaatua.

Solubiologian väitöksessään Tenhola-Roininen on löytänyt rukiin geeniperimästä niin sanottuja dna-merkkejä, joiden avulla jalostusta voidaan nopeuttaa.

- Merkkien avulla voidaan löytää laboratoriossa jalostuslinjoja ja lajikkeita, joilla on toivottuja ominaisuuksia. Jalostustyö nopeutuu, kun viljaa ei tarvitse aina kasvattaa pellolla.

Tutkijana MTT:ssä työskentelevän Tenhola-Roinisen väitös tarkastetaan 27. maaliskuuta Jyväskylän yliopistossa.

(MTV3-STT)