Suede oli yksi 1990-luvun puolivälissä huipulle nousseista brittipopin suurista neljästä yhdessä Oasiksen, Blurin ja Pulpin kanssa. Jättisuosiota seurasi muutama heikommin menestynyt levy, telakointi muutamaksi vuodeksi ja läjä soololevyjä, kunnes oli aika aloittaa uudelleen vuonna 2010. Ennen mahdollista uutta studioalbumia bändi julkaisee kaikki viisi levyään (yhden viikossa) todella muhkeina erikoisversioina, joilla kaikilla on itse levy sekä bonuslevyllä demoja, sinkkujen b-puolia, biisien editoimattomia versioita ja vielä dvd:llä videoita, livepätkiä ja pätkiä kiertueilta. Lisäksi bändin musiikkia voi jatkossa kuunnella Spotifyn kautta.
Uskomattoman hieno teko yhtyeeltä ja levy-yhtiöltä julkaista nämä paketit. Faneille ehdoton hankinta eikä huono valinta myös yhtyeen musiikkia vähän tai lainkaan tuntevalle. Näin näitä uudelleenjulkaisuja ja deluxe-paketteja pitää tehdä!
Suede: Suede (1993) * * * * ½
Suede: Suede Deluxe Edition (Edsel, 2011)
Muutaman vuoden Suede oli jo saanut nimeä hienoilla keikoillaan. Vuonna 1992 bändi sai levytyssopimuksen ja seuraavana vuonna julkaistiin vihdoin debyyttilevy Suede. Siltä julkaistiin jättihitit Metal Mickey, Animal Nitrate, So Young ja The Drowners. Levyä pidetään yleisesti brittipopin aloittajana. Suedella on selkeästi kuultavissa nuoren yhtyeen innokkuus ja lahjakkuus. Biisit ovat soitannaltaan täyttä brittipoppia. Bernard Butlerin kitarat lurittelevat varsinaisen melodian taustalla ja Brett Andersonin laulu seikkailee eri tyyleissä: välillä naristaan, välillä tapaillaan ylärekisteriä.
Deluxe-painoksen takakannessa on pieni esittely levystä. Kansivihko on muhkea: kaikkien kappaleiden sanat on mukana sekä valokuvia, kuvia sinkkujen kansista ja Brett Andersonin kertomus levystä.
Ykköslevy sisältää remasteroidun debyyttialbumin kokonaisuudessaan ja bonusbiiseinä seitsemän biisin demoversiot.
Kakkoslevyn starttaa b-puolikaksikko My Insatiable One ja To the Birds, jotka Anderson esipuheessaan nostaisi nykypäivänä levybiiseiksi Movingin ja Animal Loverin sijaan. B-puolia on yhteensä kahdeksan ja niiden lisäksi levyltä löytyy kuusi erikoisversiota, mm. pari demoa.
DVD:llä on tarjolla viisi videota singlejulkaisuista (The Drownersista on myös jenkkivideo), Animal Nitrate –veto vuoden 1993 BRIT-palkintojenjakotilaisuudesta, 11 biisin keikka Sheffieldistä ja 13 biisin keikka Lontoosta, molemmat keväältä 1993. Lisäksi tarjolla on uunituore Andersonin ja Butlerin haastattelu, jonka lisukkeena on Simon Gilbertin kuvaamia inserttejä.
Suede: Dog Man Star (1994) * * * * ½
Suede: Dog Man Star Deluxe Edition (Edsel, 2011)
Debyyttialbumia seuranneen kiertueen aikana bändi julkaisi singlen Stay Together, joka oli lopun alkua Andersonin ja Butlerin yhteistyölle. Butler ei tykännyt biisin mahtipontisuudesta ja muutenkin herralla meni hermot enemmän kuin usein, keikoilla ja muutenkin. Lopulta Anderson kippasi Butlerin pihalle Suede-paatista. Kaksikon vihanpitoa kesti kymmenisen vuotta.
Dog Man Starilla Butler vielä soittaa. Miehen kitaraosuudet jäivät osittain viimeistelemättä. Tilalle Anderson kiinnitti vasta 17-vuotiaan Richard Oakesin, joka oli aiemmin kitaroinut lähinnä omassa huoneessaan. Juniori oli kuitenkin erittäin pätevä näpeistään eikä yleisö pahemmin murjottanut Butlerin lähdön takia.
Ykköslevyllä on varsinaisen albumin lisäksi viisi demobiisiä, mm. neliraitaversion The Wild Ones –hitistä silloisella nimellään Ken.
Kakkoslevyllä on lähinnä b-puolia, mutta myös yksi a-puoli, yllämainittu Stay Together, josta on tälle levylle ujutettu pitkä, ennen julkaisematon versio. Muutama muukin ennen julkaisematon levyltä löytyy.
DVD:llä on video Stay Togetherista, mutta muiden sinkkujen videot on jätetty pois. Levyä seuranneelta kiertueelta on yhdeksän kappaleen verran kiertuefilmiä. Marraskuussa 1993 Pariisissa soitetut kaksi keikkaa ovat myös päässeet tälle levylle. Kuten debyyttilevynkin paketissa, myös tällä levyllä on Andersonin ja Butlerin haastattelu, jossa he ruotivat levyyn liittyviä juttuja.
Suede: Coming Up (1996) * * * * *
Suede: Coming Up Deluxe Edition (Edsel, 2011)
Pitkän kiertueen jälkeen Suede kipitti jälleen studioon levyttämään jättisuosioon nousseelle Dog Man Starille kelvollista seuraajaa. Anderson halusi siirtää Sueden yhä kauemmas brittipop-nimikkeestä, turhaan. Sinne lokeroon bändi kuuluu, vaikka mitä tekivät. Coming Up oli ensimmäinen Suede-levy, jolla soittivat siis nuori kitaristi Richard Oakes ja kosketinsoittaja Neil Codling. Coming Up on yhtyeen eniten myynyt levy ja lopullinen läpimurto ympäri maailman.
Levyltä julkaistiin viisi hittisingleä: avausraita Trash, joka kuuluu 90-luvun parhaimpiin kappaleisiin, upea Beautiful Ones, herkkä slovari Saturday Night, räväkkä Filmstar sekä Lazy. Ykköslevyllä on kymmenen demoa ja b-puolta, mm. Trashin nimi oli demovaiheessa Pisspot.
Kakkoslevyllä on 16 b-puolta ja yksi ennen julkaisematon kappale. DVD:llä on mukana kaikki viisi sinkkubiisien videota plus kaksi lisävideota kappaleista Europe is Our Playground ja Shipbuilding. Joulukuussa 1996 soitetulla keikalla oli mukana Pet Shop Boysin Neil Tennant ja Chris Lowe. Mukaan on ympätty myös Pariisissa 1994 soitettu keikka sekä Andersonin, Oakesin ja Codlingin haastattelu.
Suede: Head Music (1999) * * * ½
Suede: Head Music Deluxe Edition (Edsel, 2011)
Sueden neljännen levyn ilmestyessä vuonna 1999 puhalsivat musiikkimaailmassa jo uudet tuulet. Porukka oli kyllästynyt kukkoileviin brittipoppareihin, mutta Anderson taikoi sävel- ja sanakynästään vielä sopivat hittikimarat vaikka olikin crack-koukussa eivätkä Codlingin terveysongelmat helpottaneet asiaa.
Head Musicilta irtosi vielä neljä hittiä, mm. She’s in Fashion, mutta bändin tilanne oli aikalailla heikoissa kantimissa tässä vaiheessa.
Ykköslevyllä on mukana neljä demoa, kakkoslevyllä puolestaan 16 b-puolta ja kolme lisäkipaletta, mm. yksi ennen julkaisematon. DVD:llä on mukana neljän sinkun videot ja kaksi lisävideota. Kahdeksan kappaleen livekeikka löytyy sekä Andersonin, Oakesin ja Codlingin haastattelu.
Suede: A New Morning (2002) * * *
Suede: A New Morning Deluxe Edition (Edsel, 2011)
Vuonna 2002 julkaistu A New Morning jäi Sueden toistaiseksi viimeisimmäksi albumiksi. Ennen kuuntelua katselin kappalelistaa enkä tunnistanut yhtään. Jos oikein muistan, en ole varmaankaan koskaan aiemmin kuunnellut levyä, ehkä nähnyt joskus jonkin videot tv:ssä. Avausraita Positivity saikin aikaan ihan positiivisen reaktion: ”eihän tämä ihan skeidaa taidakaan olla”. Harmi vaan, että jatkossa tarjolla onkin lähinnä aika mitäänsanomatonta biisihuttua.
Bonuslevyllä on b-puolia, demoja sekä yksi ennen julkaisematon kappale. DVD:llä on videot kolmesta sinkkubiisistä, kolme bonusvideota, yhdeksän biisin livekeikka singaporelaisesta studiosta vuodelta 2002, viisibiisinen keikka Madridista samalta vuodelta sekä Andersonin, Oakesin ja Codlingin haastattelu.
