Moni puolisonsa jättänyt muuttaa myöhemmin mielensä. Selvittämättömät sukuriidat sovitaan vanhempien arkun ääressä, ja tuhlaajapojat ja -tyttäret suljetaan syliin suuressa loppukohtauksessa. On kuitenkin asioita, joita ei pystytä sopimaan. Helmi selvitti, millaisia asioita ei anneta ikinä anteeksi.
− Lapseen kohdistuvat väkivalta taitaa olla ainoa asia, jota en antaisi anteeksi, tuumii 30-vuotias Sara. − En ruumiillista enkä henkistä väkivaltaa, sillä lapselle ei ole keinoja paeta kumpaakaan eikä välttämättä maailmasta muuta kokemusta, jota vastaan peilata asioita.
− Itse roikuin ennen lasta vuosia väkivaltaisessa suhteessa ja annoin miehelle aina vain anteeksi. Se oli klassinen tapaus, uskoin syvästi siihen, että pystyisin rakkaudellani parantamaan juoppohullun, ja kun en pystynyt, vian täytyi olla siinä, että rakastin vieläkin liian vähän. Kun sitten kierin tappelun aikana alkuraskaudessa portaat alas toisesta kerroksesta ja olin vähällä saada keskenmenon, ensiavun väki toimitti minulle keskusteluapua, Sara jatkaa.
− Hain tavarani, kun mies oli reissuillaan. Sen koommin en ole niillä kulmilla käynyt eikä "suuri rakkautenikaan" ole välittänyt edes soittaa, vaikka tiesi lapsesta.
Lasten puolella ja puolesta
Lapset ovat etusijalla myös tokaluokkalaisen äidin, 28-vuotiaan Ninan ajatuksissa:
− En antaisi anteeksi lasteni tahallista väärinkohtelua. Varsinkin pikkukoululaisten mielissä opettaja on niin suuri auktoriteetti, että kaikki mitä hän sanoo, tuntuu Jumalan sanalta.
− Omassa lapsuudessani kyläkoulun opettaja kosti oppilaalle, kun oli hävinnyt virkataistelussa tämän isälle. "Täällä koulussa on tehtävä töitä, että pärjää, täällä ei mennä läpi vippaskonsteilla, vaikka vanhempasi niitä harrastavatkin", hän saattoi sanoa syyttäessään poikaa aiheetta lunttaamisesta, tai "Kyllä on helppo huomata, ettei teillä kotona arvosteta käytöstapoja", kun pojalta kaatui vahingossa maitolasi, Nina sanoo surullisena.
