Sisko tahtoisin jäädä

Nyt lähtee! Ohjaaja Marja Pyykkö (s. 1975) on tehnyt valloittavan esikoispitkän nuoruudesta ja hurjuudesta kahden helsinkiläisen teinitytön silmin.

Kotimaisessa elokuvassa on vuosien mittaan nähty roppakaupalla sellaisia poikien kasvukertomuksia kuin Pitkä kuuma kesä, MenolippuMombasaan ja Ganes. Vahvat tyttötarinat ovat uupuneet. Niin ikään Suomi-hitistä nimensä saanut draama Sisko tahtoisin jäädä tekee kaivatun korjausliikkeen: se pulppuaa energiaa, iloa ja angstia. Pojat jäävät jalkoihin kun mimmikaksikon moottoritie kuumenee.

15-vuotias Emilia (Ada Kukkonen) on perheensä vastuunkantaja: pikkuäiti seitsenvuotiaalle siskolleen Elsalle (Anna-Leena Uotila), sijainen yksinhuoltajaisälleen Juhanille (Seppo Pääkkönen) tämän viipyessä matkoilla ja kiltti tytärpuoli Juhanin uudelle vaimolle Tuulalle (Kristiina Halttu). "Emilia pärjää aina", isä sanoo. Mutta Norssin tähtioppilaasta itsestään tuntuu että jokin puuttuu.

Kielletyllä yöuinnilla Emilia kohtaa Siirin (Sara Melleri), punk-henkisen peikkotytön, joka hyppää edeltä mihin vain ja edustaa kaikkea sitä mitä Emilia tahtoisi olla: rohkeutta ja itsenäisyyttä. Tyttöjen intohimoinen ystävyys täyttää pian koko Emilian elämän. Hän uskaltaa ensimmäistä kertaa unohtaa velvollisuutensa ja olla nuori. Mopo alkaa kuitenkin karata käsistä ja itsenäisyys saada yhä itsetuhoisempia piirteitä. Millaiseksi Emilia onkaan muuttumassa?

Aiemmin persoonallisella lyhärillä Tässä lepää Aino Koski (2007) ilahduttanut Marja Pyykkö hallitsee sävykkään tarinankuljetuksen. Hänen yhdessä Laura Suhosen kanssa tekemä käsikirjoitus on ilahduttavan irtonainen ja rullaava, ja ennen kaikkea siitä puuttuu paatos ja saarnaavuus.

Päähenkilöt ovat uskottavia nykynuoria maailmassa, jossa rajat ovat liudentuneet ja kielletyt asiat yhä helpommin saatavilla. Muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta Emilian ja sisältä hauraan Siirin sekoilut tuntuvat tosilta, osuvat kipeästi.

Huumoria ja tummia sävyjä yhdistävässä elokuvassa kuuluvat kaiut sellaisista nuorisoklassikoista kuin Lukas MoodyssoninFucking Åmål (1998) ja Tapio SuomisenTäältä tullaan elämä! (1980) – mutta omilla vankoilla eväillä silti mennään.

Ada Kukkosessa on kirkasta tähtiainesta. Parikymppinen löytö on paitsi nätti ja karismaattinen myös selvästi vakavaan näyttelijäntyöhön pystyvä kyky. Pitkissä lähikuvissa hänen ilmeikkäät kasvonsa vakuuttavat, ja elokuvan laaja tunnerekisteri ujosta tyttöilystä silkkaan aggressiiviseen raivoon toimii hänen kauttaan koko ajan.

Myös tv-sarjasta Rakastuin mä luuseriin tuttu Sara "Arton tytär" Melleri rajusti rimpuilevana Siirinä tekee oivallista työtä, ja Anna-Leena Uotila pienenä mutta pippurisena Elsa-siskona on mainio.

Musiikin täyteisen elokuvan huipentaa Mellerin ja Kukkosen sydämensä kyllyydestä karjuma Pelle MiljoonanMoottoritie on kuuma -biisi, jossa on yhä vain vastustamatonta voimaa. Laiva odottaa ja maailma on totta.

Teksti: Tuuve Aro

Katso elokuvan traileri täältä.