Puisten sisäportaiden kunnostaminen on usein pulmallista. Kun eteen tuli sopivasti kohde, jossa oli kahdet kunnostusta vaativat sisäportaat, totesimme hyväksi käyttää kahta erilaista tapaa. Portaiden kuluneisuuden ja kulutuksen mukaan toiset portaat päätettiin hioa ja maalata, toiset pinnoittaa korkilla.
Maalattaviksi päätettyjen, mäntylankusta valmistettujen portaiden reisilankut ja askelmien pystysuorat takasivut olivat vielä niin hyvässä kunnossa, että ne päätettiin jättää käsittelemättä. Ne oli kuitenkin suojattava työn ajaksi – ensinnäkin maalin rajaamiseksi, toiseksi hiomisen mahdollisesti aiheuttamilta naarmuilta.
Hiomiseen käytettiin suorakaiteen muotoista hiomakonetta, jolla pääsee lähemmäksi nurkkia kuin pyöreällä. Aivan loppuun asti silläkään ei pääse, vaan viimeiset kaistat on käsiteltävä käsin. Sopiva paperin karkeus on numero 120. Vanhaa lakkaa ei suinkaan hiottu kokonaan pois, vaan tavoitteena oli mattapinta.
Hiomakone kannattaa sisätiloissa liittää pölynimuriin, jos se vain on mahdollista. Pölynimuria oli käytettävä vielä hiomisen jälkeenkin ja viimeinen pölynpoisto tapahtui lopuksi lakkabensiiniin kostutetulla rievulla, jonka pitää olla pikemminkin nihkeä kuin läpimärkä. Pinnat pyyhittiin kevyesti, jolloin lakkabensiini sekä puhdisti pinnan että pehmitti jäljelle jääneen vanhan lakkapinnan, jolloin uusi lakka imeytyy paremmin. Puhdistuksen jälkeen pinnan on annettava kuivua ainakin tunnin verran, jotta kaikki lakkabensiini varmasti haihtuu pois eikä pilaa uutta maalikerrosta.
Nämä portaat olivat niin hyvässä kunnossa, ettei kittaamista tarvittu. Jos naarmut ovat kovin syviä, sopiva kitti on seinissäkin käytettävä hienotasoite. Tasoitus tehdään pakkauksessa kerrotulla tavalla; yleensä ensimmäisen tasoitekerroksen kuivuttua tarvitaan kevyt välihionta, mahdollisesti toinen kerros ja sen kuivuttua loppuhionta.
