Suomessakin on julkisissa tiloissa defibrillaattoreita, joita kuka tahansa osaamatonkin maallikko voi käyttää elvytyksen lisänä elottomalle ihmiselle. Defibrillointi parantaa potilaan selviytymismahdollisuuksia huomattavasti. Laitteita olisi hyvä olla vielä paljon enemmän, ja esimerkiksi taloyhtiöt voisivat harkita niiden hankkimista.
Defibrillaattori eli deffa on apuväline, jota käytetään silloin, kun sydämeen tulee sähköinen häiriö. Elottomalle potilaalle annettava sähköisku mahdollistaa rytmihäiriön katkeamisen ja sydämen uudelleen käynnistymisen.
Maallikkokäyttöön tarkoitetut AED- eli puoliautomaattiset deffat ovat pieniä, kannellisia laatikoita.
– Kun laitteen painaa yhdestä nappulasta päälle, se neuvoo siitä eteenpäin toiminnan loppuun asti. Käytännössä liimaelektrodit liimataan niissä olevien kuvien mukaisesti potilaan rintakehälle. Laite tunnistaa potilaan sydämen rytmin ja antaa sähköiskun, jos siellä on sellainen rytmi, johon sähköisku pitää antaa, ensihoidon vastuulääkäri Sami Länkimäki Jorvin sairaanhoitoalueelta kertoo.
Defibrillaattori toimii ainoastaan kammiovärinään ja kammiotakykardiaan. Jos potilaalla on asystole eli sydämen sähköinen toiminta puuttuu tai rytmi on pulssiton, sähkö ei auta. Apua antavan maallikon ei kuitenkaan tarvitse tietää, mikä nimenomainen tila elotonta ihmistä vaivaa.
– Jos joku pyörtyy tai kaatuu elottomana, ensimmäiseksi soitetaan hätänumeroon. Jos potilas ei reagoi tai hengitä tai hengitys on epänormaalia, hätäkeskus ohjeistaa elvyttämään. Mikäli siinä lähellä silloin on defibrillaattori, myös sitä kannattaa käyttää. Defibrillaattorista ei ole kenellekään vaaraa – ei, vaikka potilas olisi vain tajuton ja sydän kävisi. Se antaa sähköiskun ainoastaan, jos sydämessä on sellainen rytmi, johon sähkö voi auttaa.
Aika on aivokudosta
Silloinkin, kun käytössä on defibrillaattori, on erittäin tärkeää elvyttää potilasta samalla painelemalla.
– Defibrillaattorin etu on nimenomaan siinä, että se pystyy poistamaan rytmihäiriön, mitä painantaelvytys ei tee. Painantaelvytyksellä pystytään kierrättämään verta elimistössä. Mutta laadukas ja mahdollisimman katkeamattomasti suoritettu painantaelvytys on oikeastaan elvytyksen tärkein komponentti, koska kun veri kiertää, potilaalle saadaan tärkeitä peliminuutteja ennen ensihoidon saapumista.
Puhaltaminen ei ole elvyttäessä välttämätöntä.
– Hätäkeskuskaan ei enää ohjeista puhaltamaan. Aika monissa tutkimuksissa on todettu, että maallikkopuhalluksesta ei ole selkeää hyötyä ja että se voi haitata painantaelvytyksen suorittamista, Länkimäki sanoo.
– Tärkeintä on, että painelee, ja että osaa painella oikein. Pitäisi oikeastaan olla jokamiehen velvollisuus osata suorittaa painantaelvytystä laadukkaasti sekä käyttää defibrillaattoria.
Länkimäki kertoo, että parhaimmissa ensihoitojärjestelmissä kammiovärinästä selviää elossa noin 50 prosenttia potilaista.
– Tilanteissa, joissa ihminen menee elottomaksi ja käytössä on maallikkodefibrillaattori, luku voi nousta jopa 70 prosenttiin. Se johtuu siitä, että tuolloin sähköisku saadaan aikaisemmin.
– Karrikoiden voi laskea, että jokainen hoitoelvytyksen aloittamiseen kulunut minuutti nostaa kuolleisuutta noin kymmenellä prosentilla. Jos defibrillaation aloittamiseen menee yli kymmenen minuuttia, selviytyminenkin siis pienenee. Mitä nopeammin defibrilloinnin aloittaa, sitä parempi. Näissä tilanteissa aika on niin sanotusti aivokudosta, Länkimäki selittää.
Tarvitaan enemmän julkisille paikoille
Defibrillaattoreita on kaikkien käytettävissä ainakin joissakin isoimmissa ostoskeskuksissa ja kaupoissa, Helsinki-Vantaan lentokentällä sekä joidenkin kaupunkien julkisissa tiloissa, kuten uimahalleissa.
– Ongelma on, että Suomessa ei ole kattavaa defibrillaattorirekisteriä. Netistä löytyy kyllä tietokanta defi.fi, mutta defibrillaattorin ostajalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta laittaa omaa laitettaan sinne.
Laitteiden tarkkaa määrää ja sijaintia ei siis tiedetä.
– Olemme joka tapauksessa aivan hurjasti esimerkiksi Tanskaa ja Ruotsia jäljessä. Helsingin keskustan alueella defibrillaattoreita on rekisterissä noin 20, ja oikeasti niitä saattaa olla ehkä muutama kymmenen enemmän. Suunnilleen yhtä isossa Kööpenhaminassa rekisteröityjä defibrillaattoreita on käytössä noin 8 000, Länkimäki havainnollistaa.
– Tanskassa ja Saksassa on vakuutusyhtiö, joka antaa rahaa defibrillaattoreita hankkivalle yleishyödylliselle yhtiölle. Suomessa on jokaisen kaupan oma päätös, ostaako defibrillaattorin vai ei.
Maallikkodefibrillaattorien keskihinnat pyörivät noin 1 000–1 500 eurossa. Kannattaako sellainen hankkia omaan kotiin?
– Jos on ylimääräistä rahaa, niin miksi ei. Mutta ehkä ennemminkin voisi miettiä, että defibrillaattori kannattaisi olla tarvittaessa haettavissa taloyhtiön julkisista tiloista. Toki jos etäisyydet ovat pitkät, se ei auta. Ja jos asuu yksin, niin turha silloin on defibrillaattoria ostaa, kun ei sitä hätätilanteessa pysty itse käyttämään. Siihen tarvitaan aina toinen henkilö.
– Jos defibrillaattoreita nyt saataisiin edes julkisille paikoille riittävästi ja niin, että ne olisivat rekisterissä, oltaisiin jo todella pitkällä, Länkimäki sanoo.
Näin elvytät ja käytät defibrillaattoria
SPR:n asiantuntijat näyttävät, miten elvytetään oikeaoppisesti samalla defibrillaattoria käyttäen.
1:39