Suomessakin on julkisissa tiloissa defibrillaattoreita, joita kuka tahansa osaamatonkin maallikko voi käyttää elvytyksen lisänä elottomalle ihmiselle. Defibrillointi parantaa potilaan selviytymismahdollisuuksia huomattavasti. Laitteita olisi hyvä olla vielä paljon enemmän, ja esimerkiksi taloyhtiöt voisivat harkita niiden hankkimista.
Defibrillaattori eli deffa on apuväline, jota käytetään silloin, kun sydämeen tulee sähköinen häiriö. Elottomalle potilaalle annettava sähköisku mahdollistaa rytmihäiriön katkeamisen ja sydämen uudelleen käynnistymisen.
Maallikkokäyttöön tarkoitetut AED- eli puoliautomaattiset deffat ovat pieniä, kannellisia laatikoita.
– Kun laitteen painaa yhdestä nappulasta päälle, se neuvoo siitä eteenpäin toiminnan loppuun asti. Käytännössä liimaelektrodit liimataan niissä olevien kuvien mukaisesti potilaan rintakehälle. Laite tunnistaa potilaan sydämen rytmin ja antaa sähköiskun, jos siellä on sellainen rytmi, johon sähköisku pitää antaa, ensihoidon vastuulääkäri Sami Länkimäki Jorvin sairaanhoitoalueelta kertoo.
Defibrillaattori toimii ainoastaan kammiovärinään ja kammiotakykardiaan. Jos potilaalla on asystole eli sydämen sähköinen toiminta puuttuu tai rytmi on pulssiton, sähkö ei auta. Apua antavan maallikon ei kuitenkaan tarvitse tietää, mikä nimenomainen tila elotonta ihmistä vaivaa.
– Jos joku pyörtyy tai kaatuu elottomana, ensimmäiseksi soitetaan hätänumeroon. Jos potilas ei reagoi tai hengitä tai hengitys on epänormaalia, hätäkeskus ohjeistaa elvyttämään. Mikäli siinä lähellä silloin on defibrillaattori, myös sitä kannattaa käyttää. Defibrillaattorista ei ole kenellekään vaaraa – ei, vaikka potilas olisi vain tajuton ja sydän kävisi. Se antaa sähköiskun ainoastaan, jos sydämessä on sellainen rytmi, johon sähkö voi auttaa.


