Silla, 28, kuvasi yli vuoden ajan Soldiers of Odinien kotielämää, häitä ja hautajaisia – nyt hän kertoo, millaisia ihmisiä kohutut katupartiolaiset olivat

1:24
Videolla kuvaaja Silla Simone kertoo, miten ensimmäinen kuvauskerta Soldiers of Odinien luona sujui

Viisi vuotta sitten suomalaiskaupunkeihin perustettiin kiihtyvällä tahdilla maahanmuuttovastaisuudesta ja ääiroikeistolaisuudesta tunnettuja katupartioita. Silla Simone päätti kuvata pilottitakkisten kaljupäiden joukkoa tilanteissa, joissa heitä ei suuri yleisö nähnyt.

Pappi tarttui haparoiden kitaraan ja veti virret läpi ääni väristen. Ristiäisvierailta ei voinut  jäädä huomaamatta, miten paljon miestä jännitti. Lapsen isoäiti oli koristellut juhlatilan valkoisilla pitsiliinoilla ja kahvipöytään oli katettu perinteiset kakkutarjoilut. 

Kyseessä oli täysin tavalliset kastejuhlat, mutta virallisen osuuden järjestäminen oli osoittautunut hyvin vaikeaksi. Lapsen äiti oli soittanut vaikka kuinka monelle seurakuntapapille, mutta lopulta vain yksi suostui tulemaan. Juhlia kun ei pidetty perheen kotona tai kirkossa, vaan Soldiers of Odinien kerhotiloissa Joensuun Kontioniemessä.

Valokuvaaja Silla Simone, 28, sai todistaa hämmentävää tilannetta vuonna 2016 aloittaessaan pitkäkestoisen kuvaustyön koko Suomea puhututtaneista katupartiolaisista.

Nippu väkivaltarikoksia

Järjestö näki päivänvalon Suomessa vuonna 2015 turvapaikanhakijakriisin aikaan. Ensimmäinen ryhmittymä perustettiin Kemiin, mutta lopulta katupartioita oli pystyssä lukuisilla muillakin paikkakunnilla ympäri Suomen.

Järjestö julisti suojelevansa naisia ja lapsia maahanmuuttajien rikoksilta, mutta aiheutti poliisiviranomaisille harmaita hiuksia. Isänmaan turvallisuudesta huolta kantavien kerholaisten uskottavuutta söi se, että monen jäsenen omasta rikosrekisteristä löytyi nippu väkivaltarikoksia. Näin oli myös Joensuussa.

Uutiskuvissa nähtiin uusnatsihenkisesti pukeutuneita siilitukkaisia pilottitakkimiehiä, joiden selkämyksistä katsoi tuimana vastaan sinivalkopartainen sarvikypäräviikinki.

Simonen idealamppu syttyi, kun Aalto-yliopiston valokuvataiteen opiskelijoilla oli käynnissä kuvaustyöaiheinen ajatusriihi.

Keskustelu johdatti Simonen ajatukset kotikaupunkiinsa Joensuuhun, jossa odinit olivat alkaneet tiivistää rivejään. Järjestö herätti kiinnostusta niin kansainvälisessä mediassa kuin alueen paikallislehdissä.

Ideologisessa ajattelussaan vasemmalle kallistunut Simone oli kiinnostunut poliittisesta kansalaisaktivisimista. Viitisen vuotta aiemmin hän oli dokumentoinut tanskalaisen vapaakaupunki Christianian asukkaiden elämää.

Nyt kamera teki mieli kääntää kohti itäistä kotikaupunkia.

Tyttöystävät kuviin?

Simone halusi lähestyä aihetta kiertoteitse, kuvaamalla naisia järjestön jäsenten takana. Hän otti yhteyttä Joensuun Odinien johtohahmoon ja esitti ajatuksensa.

Pian selvisi, etteivät katupartiolaisten tyttöystävät ja vaimot innostuneet ajatuksesta. Yhteisymmärrystä löytyi kuitenkin siihen, että Simone tallentaisi kuviinsa ryhmäläisten elämää.

Viestittelyjen jälkeen keväällä 2016 hän tapasi Odinien Joensuun-johtajan Larin. Simonea jännitti, vaikka valokuvaajan työ vaatii toistuvaa uskallusta ja kiusallistenkin tilanteiden sietämistä.

– Onneksi jännitys yleensä kaikkoaa heti, kun ihmisen tapaa kasvokkain. Silloin pystyy suhtautumaan kuvattavaan kohteeseen objektiivisesti ja jättämään jännityksen taka-alalle. Näin kävi nytkin, Simone muistelee.

Seuraavan puolentoista vuoden aikana Simone matkusti kuvauskalustonsa kanssa lukuisia kertoja Helsingin ja Joensuun väliä.

Yleensä hän viipyi kuvausreissuilla pari päivää. Kuukausien kuluessa kuvaaja tutustui noin neljäänkymmeneen Soldiers of Odinin jäseneen ja osan lähipiiriin. Simone vietti aikaa kerhotalolla ja katupartiolaisten kodeissa ja kaduilla – kaikkialla missä odinitkin.

Intiimeitä perhejuhlia

Pian selvisi, että odinit olivat pahoillaan siitä, miten yksipuolinen kuva heistä oli mediassa annettu. Aluksi osa suhtautui Simoneenkin hieman varauksellisesti. Lopulta monen kuvattavan aristelut kääntyivät kiinnostukseksi hänen työtään kohtaan.

Kun luottamus kasvoi, Simone pääsi kuvaamaan jäsenten koteja ja perhejuhlia. Häitä, hautajaisia ja ristiäisiä.

– Emme puhuneet aluksi poliittisista ajatuksista ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Osallistuin keskuteluihin, jos niin pyydettin. Kuvaaminen sujui hyvin, koska he olivat tietoisia mitä teen ja minulla oli lupa siihen.

Simone ajattelee, että kutsu kuvattavan kotiin intiimeihin perhejuhliin on yksi suurimmista kunnianosoituksista, jonka kuvaaja voi työssään saada.

– Potretteja kuvatessa ihmiset ovat usein vakavina, hiljaa paikoillaan. Sellaisten kuvaaminen on todella henkilökohtaista ja keskittymistä vaativaa. Tilanteet vaativat kuvattavalta luottamusta kuvaajaan, varsinkin silloin jos he eivät edusta samaa arvomaailmaa.

Niin, miksi hän ylipäänsä tahtoi kuvata, kärjistetysti sanottuna, ideologisia vihollisiaan? 

Kuvista koostettu kirja Soldiers of Odin & Vieras (Sammakko) julkaistiin vuonna 2018. Osa Simonen vihervasemmistolaisista ystävistä kritisoi, että hän on käsitellyt äärioikeistolaisia, väkivaltaan valmiita ja natsisympatioilla varustettuja rikollistaustaisia henkilöitä liian pehmein hanskoin.

– Pyrin työlläni siihen, että erilaisista ajattelumaailmoista huolimatta ihmisten välille voi luoda tuttavuuksia. Voin kuvaajana esitellä, millaista heidän tavallinen elämänsä on. Usein ajatellaan, ettei rasistisiksi miellettyjen ihmisten kanssa voi käydä minkäänlaista vuoropuhelua. Siksi ristiäisiin pappia soitellut äitikin sai luuria korvaan.

Simonen kohtaamat Soldiers of Odinin jäsenet, olivat iältään noin 18–45-vuotiaita miehiä. Osa heistä oli työttömiä, osa työssäkäyviä, joillakin oli perhe, jotkut elivät yksin.

– Odineita yhdisti perinteinen maskuliinisuus, kerho, huoli maahanmuuton lieveilmiöistä ja rikollisuudesta pakolaiskriisin kynnyksellä sekä halu tehdä jotakin turvattomuudelle, jota he tunsivat. Jäsenet ja heidän puolisonsa puhuivat järjestöstä kerhona ja toisistaan veljinä tai perheenä.

Simone ajattelee, että kerhon sisällä syntynyt yhteisöllisyys vastasi heidän kokemaansa turvattomuuden tunteeseen.

Ovi kävi yhteen suuntaan

Vuonna 2017 Joensuun Odinien rivit alkoivat rakoilla. Isänmaallinen aatepalo kenties viileni, kun kotikaupungin kaduilla ei ollutkaan vartioitavaa. Suomen seinät pysyivät pystyssä ilman heidänkin tukeaan.

Monen jäsenen arkeen oli tullut uutta sisältöä. Elämä kuljetti ketä minnekin. Kerhotalon ovi kävi etupäässä yhteen suuntaan. Osa nuorista miehistä vakiintui, meni naimisiin, sai lapsia. Osa muutti pois paikkakunnalta.

Simonen mukaan osa irtaantuneista jäsenistä koki, etteivät odinit sittenkään voineet ajaa asiaansa tarpeeksi painokkaasti.

Kuvaajan oli tehtävä päätös.

Joensuun Soldiers of Odinit eivät pian olisi sama porukka, jonka kuvaamisen hän oli reilu vuosi sitten aloittanut. Uusien ihmisten kuvaaminen olisi tarkoittanut työn aloittamista alusta. 

Simone päätti puolentoista vuoden projektin satoja valokuvia ja lukuisia ammattieettisiä kokemuksia rikkaampana.

Viestejä presidentinvaaleista

Vielä vuoden 2018 presidentinvaalien aikaan hän viestitteli kuvattavien kanssa vaalituloksista ja vaihteli heidän kanssaan lyhyelti kuulumisia. Nykyisin kuvaaja asuu ja työskentelee Tanskassa.

Kuvausprojektin aikana Simonen katsantokanta odineihin muuttui, vaikka ideologiset maailmat jäivätkin erilleen.

Soldiers of Odin on edelleen olemassa, vaikka toiminta ei olekaan yhtä näkyvää kuin aiempina vuosina.

– Heidän maailmankuvansa on todella Suomi-keskeinen. Noina aikoina turhauduin jonkin verran siitä, miten heitä mediassa kuvattiin. Soldiers of Odineista esitetty materiaali sai ihmiset pelkäämään, mutta ratkaisuja ongelman purkamiseen ei esitetty. Ajatus ei jalostunut pelottelua pidemmälle. 

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja