Sihvonen: SM-liigan jätti sotkenut itse itsensä todella syvälle suohon – "Mitä valmentamista se sellainen on?"

3:05
Ässät löylytti Kärppiä SM-liigassa – katso ottelun maalit.

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen antaa niin kutsutun maksimaalisen löylyn Oulun Kärpille. Sihvosen kritiikki ei jätä arvailujen varaan, mikä Kärpissä mättää.

Kärppien tämä kausi alkaa olla taputeltu, jos pelaamisen kurssiin ei tule välittömästi muutosta. Ja vaikka muutos parempaan jollakin ihmeen ilveellä tulisi, on Kärpissä vaikea nähdä enää potentiaalia pelata käsillä olevalla sesongilla kirkkaimmista mitaleista.

Teen asian selväksi perättäisin sanoin: kun muut joukkueet ovat tällä kaudella vetäneet viisikkonsa kasaan ja niin sanotusti televisiokuviin, ei Kärppien hajanaisen viisikon lätkällä ole voittamaan kykenevää voimaa juuri missään määrin.

Kärpiltä puuttuu peliotetta. Peliotetta voi (muun muassa) tarkastella sillä hetkellä, kun syntyy irtokiekko tai pelivälinen vaihtaa joukkueelta toiselle; tällöin Kärpillä ei ole sellaista otetta peliin, joka tuottaisi hyökkäys- tai puolustuspeliotetta. Syy on oululaisten hajanainen viisikko, joka huitelee siellä täällä kaukalossa. Sanomatta on selvää, ettei Kärppien hajanainen viisikko kykene hyökätessä tuottamaan sellaisia syöttöketjuja, jotka voimistaisivat peliotetta.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kärppien syöksykierre on oululaisesta näkökulmasta surullista katsottavaa; se alkoi vaivihkaisesti oikeastaan sillä hetkellä, kun Mikko Mannerista tuli päävalmentaja. Mannerin Kärpät aloitti vahvasti syksyllä 2017, mutta siitä ei ole jäljellä enää muuta kuin muisto. Sen jälkeen Kärpät on hiipunut kausi kaudelta.

Valveutunut lukija muistaa, miten jouduin taiteillen ja mukautuen jo keväällä 2018 oikaisemaan ja kritisoimaan tämän tästä Kärppien pelaamista eri pudotuspelisarjoissa: ensin Ässiä vastaan, sitten HIFK:ta vastaan ja lopulta finaalisarjassa Tapparan kanssa. Sen kevään päätteeksi Kärpät voitti mestaruuden!

Kausi 2017–2018 oli kamala SM-liigassa. Suomi-kiekko oli menettämäisillään uskon Meidän peliin, pelifilosofian oli ajanut kriisiin Lauri Marjamäki Leijonien päävalmentajana peluuttamalla sitä totaalisen väärin, todella varioituvin pelisuunnitelmin. Ei pelattu, mitä peli pyysi pelaamaan, pelattiin, miten Marjamäki esikuntineen (yhtenä Manner) peliä kulloinkin tahtoi manipuloida.

Tuon jälkiseurauksen SM-liigassa nähdyt runkosarjan lätkän pelitavat menivät aivan mukkelis makkelis – mutta vähiten Kärpillä. Miltei kaikki tahot parkuivat, ettei Meidän pelillä enää pärjää kansainvälisissä kehissä. Eipä olisi enempää väärin voitu ajatella!

Kärpät pelasi runkosarjan 2017–2018 Kärpät–Kanada-lätkäänsä toisteisesti. Per peli kiskaistiin pitkä syöttö vastustajan siniviivan kulmaan 15–25 kertaa niin, että Kärppien hyökkääjät ylimiehittivät sen alueen, johon syöttö lähettiin. Hyökkäysalueen hyökkäyspeli oli oululaisilta railakasta ja pakkien vastaan ajo -pelaaminen huikeaa. Kärpät oli suvereeni runkosarjassa.

Osin tuo suvereenius johtui siitä, ettei muilla joukkueilla ollut oikeastaan mitään säällistä suunnitelmaa osaltaan uudistaa Meidän peliä, Kärpillä oli. Tosin tällä Kärppien pelitavalla ei sitten ollut mitään käyttöä pudotuspeleissä – ja siitäkös kirjoitin kynä terävänä, kuten muistetaan.

Kärppien ja Mannerin esikuntineen onni oli, että 2017–2018 aivan superjoukkueella operoinut Jukka Rautakorven Tappara meni todella solmuun yrittäessään sekin hassuja uudistuksia pelitapaansa. Nopeammin ja paremmin Meidän peliin finaalisarjassa palannut Kärpät vei mestaruuden Tapparan nenän edestä huomattavasti heikommalla pelaajamateriaalilla. Kärpät oli mestari, vaikka seurajohto ei strategisesti oikealla hetkellä edes vahvistanut joukkuetta. Jos en väärin muista, oululaiset pelasivat pahimmillaan viidellä pakilla finaalisarjaa Tapparaa vastaan.

Tuo mestaruus keväältä 2018 oli sitten Mannerille todellinen Pyrrhoksen voitto. Mannerille, Toni Sihvoselle ja Lauri Mikkolalle jäi ilmeisesti päälle väärä luulo, että SM-liigassa voi pelata pelitapaa, joka on vastoin kaikkia sarjan tyypillisiä pelitavallisia vaatimuksia. Ei voi! Ja nyt Kärpät on sotkenut itse itsensä todella syvälle suohon.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kärppien pelitapa on vain heikentynyt sittemmin tasaisesti kausina 2018–2019, 2019–2020 ja 2020–2021. Ja samalla muiden joukkueiden on parantunut, tiivistynyt.

Kärpät pelaa jääkiekkoa, jonka hyökkäyspelitapa ei ole mitenkään edes valmennettavissa. Siihen ei saa harjoittelemallakaan parannuksia, ei ainakaan sellaisia, jotka palauttaisivat seuran voittojen tielle taistelemaan mestaruudesta.

Kapteenien kapteeni, nykyään C Moren asiantuntijana toimiva Lasse Kukkonen kommentoi Mannerin pelitapaa urheilujulkisuudessa kohteliaasti, mutta siten, että se sisältää jopa kovan tuomion: hän, Kukkonen, ei pystynyt pelaamaan Mannerin pelitapaa niin hyvin kuin Marjamäen Kärpät-pelikirjaa, koska Mannerin pelitapa jätti pakki Kukkosen tavallaan omien taitojensa varaan.

Kärpät pelaakin tällä hetkellä jääkiekkoa, jossa ei ole ollenkaan riittävään yhteistyön elementtiä, pelaajat ovat kuin yksitellen heitetty Perämeren kylmään veteen. Yritä selvitä pelitilanne pelitilanteelta kykyjesi mukaan sieltä merestä! kehottavat valmentajat pelaajiaan, jos ilmaisen asian kuvainnollisesti.

Siihen on tultu, että ensin Raumalla ja sitten Porissa, kahdella viimeksi pelatulla kierroksella, maineikas ja ennen niin kunnioitettu Kärpät sai kasaan enää jonkinlaisia pyrkimyksiä puolustaa erilaisin trapein ja siirtymin prässiin. Ajatus siitä, että Kärpät ottaisi pelivälineestä vallan välineen on nykyään mahdoton. Pelitapa ei mahdollista sitä eikä harjoitusprosessi tue.

En ole nähnyt vähään aikaan Kärppien jäätreenejä. Mutta peli näyttää sen, ettei sellaista asiaa ole harjoituksissa viljelty, joka tähtäisi viisikon kasaan vetämiseen niin, että Kärppien viisikko mahtuisi televisiokuviin. Aina vilistää yksi ja joskus jopa kaksi aivan turhaa karkuria ”repimässä” tilaa jossain kuvan ulkopuolella ilman minkäänlaista hyötyvaikutusta pelaamiseen.

Kärppien valmennusjohto voisi kokoontua katsomaan yhdessä viimeksi pelatun Ässät-pelin nauhaa. Siellä jossain ensimmäisen erän 5–10 minuutin kohdilla Kärppien rakennellessa jonkinlaista kontrollilähtöä ensin Jari Sailio ja sitten Jussi Jokinen seisoskelevat selkä menosuuntaan Ässien pakkien lähellä.

Jos tilanteesta ei ammattisilmällä havaitse, ettei Sailio sen enempää kuin Jokinenkaan revi yhtään mihinkään vastustajien puolustajia, totean: en voi auttaa. Siinä kohtaa Kärpiltä on yksi syöttösuunta käyttämättä ja vieläpä Jokisen tapauksessa käy niin kuin tuollaiselle seisoskelijalle käy, hän ei ehdi kakkoskarvaajan tehtäväänsä hoitamaan.

Oireelliseksi Kärppien kokonaistilanteen tekee se, että koronan takia pelitavan harjoittelemiseen – ja niin haluttaessa muuttamiseen – on ollut poikkeuksellisen paljon aikaa. Mitään edistystä ei näy. Tai näkyy. Mutta sen merkitseminen tähän satuttanee koko oululaista jääkiekkoyhteisöä: Kärpät yrittää tuhota vastustajan peliä sen sijaan, että se rakentaisi omaansa. Eli on tultu maksimaalisen kauas entisen oululaisen voittavan jääkiekon identiteetistä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sen myönnän auliisti, etten tajua, miksi Manner, Sihvonen ja Mikkola ovat ajamalla ajaneet Kärpät tähän jamaan. Heillä on ollut käytössään kolmatta sataa peliä katsoa videolta, mikä pelissä mättää.

Toki korjausliikkeitäkin on ollut, mutta vasta aina pakon sanelemana kesken pudotuspelisarjojen. Kertaakaan runkosarjalätkä ei ole ollut sitä jääkiekkoa, johon oululaiset olisivat voineet tukeutua kunnolla play off -peleissä. Mitä valmentamista se sellainen on?

Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina Kärpät joutuu kovaan testiin, kun se pelaa putkeen kaksi kotipeliä Pekka Virran Lukkoa vastaan. Asetelmasta tekee todella kiinnostavan se, että Kärpät on kaikki Mannerin kolme ja puoli kautta pelannut todella mannerlaisittain juuri kotimatsinsa. Vieraspeleissä on ollut sentään jotain rotia, kotona villimpää. Nyt Raksilassa ei ole kotiyleisöä, jota pitäisi viihdyttää jatkuvan liikkeen lätkällä. Toisaalta Kärpät on tällä hetkellä vasta 12. kotipelien sarjataulukossa.

Koska se, mitä Kärppien pitäisi tehdä pelitavalleen, on tasan tarkkaan valmentajien tiedossa, on äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, taipuuko Manner siihen edes tässä tilanteessa, kun vastassa on kova Lukko ja Kärppien asema alkaa olla tukalaakin tukalampi. Vai vieläkö sitä Jussi Jokista tai vuorollaan jotakuta muuta roikotetaan tyhjänpanttina siellä keskialueella seisoskelemassa?

Minä siis uskon, että Manner tietää, mitä Kärppien pelitavalle pitäisi tehdä, mutta hän näyttää valinneen uppiniskaisen ja jukuripäisen tien valmentaa, tuli mitä tuli. Aivan kuin Manner olisi päättänyt poistua näyttämöltä omin ehdoin. Komeaahan sekin on, mutta ei kovin viisasta.

Eli laitankin niin päin, että hämmästelisin suuresti, jos Lukkoa vastaan nähtäisiin kenttätasapainoa viljelevä, tiivistiä viisikkoa luisteluttava, lyhytsyöttöpeliä pelaava Kärpät. Ei nähdä!

Ymmärrän, että Mikko Mannerilla on omat ihanteensa ja makunsa jääkiekkoilun suhteen, tajuan, että hän halusi uudistaa sen, että Kärpät voisi pelata SM-liigassa muuta kuin Meidän peliä. Mutta tuulimyllyjä vastaan ei olisi kannattanut määräänsä kauemmin taistella. Manner olisi voinut oppia kaudesta 2018-2019 kollegaltaan Antti Pennaselta jotain. Pennasen HPK sekä uudisti että pysyi kiinni Meidän pelin periaatteissa.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja