Shoppailuun sairastuneet

Sophie KinsellanHimoshoppaajan salaiset unelmat ja muut Himoshoppaaja-sarjan kirjat ovat tutustuttaneet meidät Becky Bloomwoodiin, shoppailua intohimoisesti rakastavaan naiseen, joka keksii mitä mielikuvituksellisimpia keinoja pystyäkseen jatkamaan ostoskierroksiaan. Hän saattaa esimerkiksi heittää Visa-laskut läheiselle roskalavalle siinä toivossa, että joku tuntematon ”maksaisi ne vahingossa” tai että ne yksinkertaisesti katoaisivat jonnekin.

Muotivaatteita rakastava lontoolainen Becky ostelee vaatteita ja muuta tavaraa reippaasti yli oman tarpeensa, itse asiassa enemmän kuin voi edes käyttää. Hänen komerostaan paljastuu silloin tällöin yllätyksiä, joita hän ei edes heti muista hankkineensa. – Aiotko sinä koskaan käyttää mitään näistä? kauhistelee aviomies katsoessaan Beckyn pursuilevia vaatekaappeja.

Ostohumala ja -krapula

Fiktiivisen Beckyn ongelmilla on vankka todellisuuspohja. Pakonomainen ostaminen voi olla hoitoa tarvitsevat sairaus siinä missä muunlaisetkin riippuvuudet.

Lähes kaikki naiset pitävät ostoksilla käynnistä ainakin silloin kun eivät ole tyystin rahattomia, mutta useimmat osaavat suhteuttaa hankinnat kukkaronsa paksuuteen. On kuitenkin mukavaa käydä ainakin katselemassa valikoimia ja tehdä ikkunaostoksia, ja erityisen mukavaa on istua jälkeenpäin kahvilla ystävän kanssa ja rupatella juuri tehdyistä hankinnoista.

Asiantuntijoiden mukaan kontrolloimattomalla shoppailulla etsitään tyydytystä tarpeisiin, joihin uuden omistaminen tuntuu auttavan hetkellisesti. Ostoriippuvuus on eräs riippuvuuskäyttäytymisen muoto, jolle on tunnusomaista vastustamaton halu ostaa tavaroita, vaikka niitä ei ollenkaan välttämättä tarvitse ja vaikka tietää, ettei niihin olisi varaa. Lievänä muotona tämä riippuvuus vaivaa vain ajoittain, vakavammissa tapauksissa koko elämä tuntuu pyörivän ostamisen suunnittelun ja ostamisen ympärillä.

Ostaessaan tavaroita ostoriippuvainen ihminen kokee voimakasta mielihyvää, joka rohkaisee taas uuteen ostoskierrokseen. Vastaavasti jälkivaikutuksena koetaan pettymystä ja masennuksen tunteita, kun ”huuma” ei kestäkään pidempään. Puhutaan jopa ”ostokrapulasta”. Vertailu ei ole kaukaa haettu, sillä ostohetken tuntemuksia on usein verrattu nousuhumalaan ja hyvänolon tunteen haihtumista laskuhumalaan. Huono itsetunto on ylettömästi shoppaavilla yleinen ongelma, ja tavaroitten ostelu tuntuu usein lievittävän sitä ainakin hetkellisesti.

Apua on olemassa

Himoshoppailu mielletään naiselliseksi harrastukseksi, mutta sairaudeksi katsottavaa ostoriippuvuutta esiintyy myös miehillä. Kohteet ovat erilaisia, mutta tyypillisiksi naisten ostoskiihkon kohteiksi valikoituvat usein vaatteet ja kosmetiikka, miehet taas keskittyvät harrastusvälineisiin ja elektroniikkaan.

Ylenmääräinen rahankäyttö voi johtaa muihinkin vaikeuksiin, kuten velkakierteeseen ja häpeästä johtuvaan ostosten piilotteluun perheeltä. Kukapa tahtoisi myöntää, ettei aikuisena ihmisenä kykene elämään varojensa mukaan, varsinkin kun nyky-yhteiskunnassa kuluttamisen sekä yleisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden välille on vedetty yhtäläisyysviivat? Avunhakemisen kynnys on siksi monille korkea.

Jos ostovimma on kuitenkin sitä luokkaa, että siitä koituu enemmän haittaa kuin hyötyä, asia kannattaa ottaa puheeksi esimerkiksi yleislääkärin vastaanotolla tai mielenterveystoimistossa. Hoitoon hakeutumista saattaa helpottaa tieto siitä, että himoshoppausongelma ei ole suinkaan harvinainen, pikemminkin sen on huomattu yleistyneen viime aikoina.

Yksi ja sama hoito ei käy kaikille niin kuin ei muissakaan riippuvuuksissa. Yksilöllisesti suunniteltuun hoito-ohjelmaan voi kuulua keskusteluterapiaa, kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai lääkehoitoa.

Lähde: Päihdelinkki

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Futureimagebank, SXC, Shutterstock