Sex and the City 2, USA 2010. Käsikirjoitus ja ohjaus: Michael Patrick King, Candace Bushnellin kirjojen pohjalta. Tuotanto: Michael Patrick King, Sarah Jessica Parker, John P. Melfi. Kuvaus: John Thomas. Leikkaus: Michael Berenbaum. Pääosissa: Sarah Jessica Parker, Kim Cattrall, Kristin Davis, Cynthia Nixon, Chris Noth, David Eigenberg, Evan Handler, John Corbett, Mario Cantone, Willie Garson, Noah Mills, Liza Minnelli, Alice Eve. Kesto: 147 min.
Kovin ryppyotsaisesti tunnutaan kritiikeissä suhtautuvan näihin Sinkkuelämää-menestyssarjaan perustuviin komedioihin, jotka ”ruokkivat kulutushysteriaa” ja ”kannustavat lyhyisiin suhteisiin”. Silloin harvoin kun naisille kirjoitetaan vahvoja itseironisia rooleja ja älykästä dialogia, aiheiden tulisi kai käsitellä Darfuria ja Thaimaan kriisiä.
Ilmiön suosiohan ei perustu siihen, että se kuvaa avoimesti seksiä tai edes romanttista rakkautta, vaikka näiden keitos kupliikin muodikkaasti verhoiltujen päähenkilöiden mielissä. Ennen kaikkea Sinkkuelämää, myös elokuvat, on kaunis kuvaus ystävyydestä ja nimenomaan naisten välisestä ystävyydestä. Miehet ovat lopulta aina jääneet sivuun neljän vahvan naisen pysyessä toisilleen uskollisina myötä- ja vastamäessä.
Kakkososassa sinkkuillaan vielä aiempaakin vähemmän, koska newyorkilaisnelikosta kolme on tukevasti naimisissa. Seksikolumnisti Carrie (Sarah Jessica Parker) rakastaa aviomiestään Kihoa, nyttemmin Johnia. Uratykki Mirandalla (Cynthia Nixon) on uskollinen Steve ja liikaa piippaava duunikännykkä. Charlotte (Kristin Davis) painii kahden pienen tytön aiheuttamassa äitistressissä. Samanthan (Kim Cattrall) tehtäväksi jää haluta seksiä jokaisen kaksilahkeisen – tai mieluummin lihaksikkaan ja lahkeettoman – kanssa.
Naiset suuntaavat eksoottiseen Abu Dhabiin maksetulle luksusmatkalle. Tarvitaan kameleita, cocktaileja ja leiskuva lomaromanssi ennen kuin loppusuudelmiin päästään. Mustasukkaisuutta, parisuhteen arkistumista ja vanhenemisen pelkoakin sivutaan. Tuotesijoittelusta on tietty huolehdittu ja tästäkin arvioissa naristu. Hurskastelijat jääkööt kotiin, kun Gucci kutsuu.
Parhaimmillaan elokuva on koskettavaa ihmissuhdedraamaa ja terävää konekivääridialogia, heikoimmillaan hampaat irvessä puristettua alapääfarssia. Joka tapauksessa nelkyt-ja-risaiset naiset joutuvat jo tekemään huomattavasti suurempia kompromisseja ja ottamaan entistä enemmän vastuuta, mikä syventää otetta.
Kahden ja puolen tunnin pituudessaan Sinkkuelämää 2 on hieman turvonnut teos. Elokuva pinnistelee ehtiäkseen antaa jokaiselle jotakin: niin työnarkomaaneille, perheellisille kuin sinkuille. Vankalle sateenkaariyleisölle on alun liikuttavat homohäät, televisiosarjan hardcore-faneille nostalgisia muistutuksia menneistä vuosista ja muotifriikeille merkkimässäilyä Abu Dhabin tyyliin.
Keski-ikäisille naisille tuodaan lohtua ennen muuta Samantha Jonesin uhkeassa hahmossa. Kuumien aaltojensa kanssa polskiva 52-vuotias estrogeeni-ilmestys vakuuttaa olevansa ”sataprosenttisesti luomu” mutta pelkää libidonsa lopahtaneen. Turha pelko, onneksi.
Sinkkuelämää 2 on puutteineenkin oivallista kesäviihdettä ja harvinaisen herkullinen etko-elokuva. Sip it! Kuten Miranda huudahtaa ja kohottaa Cosmopolitaniaan.
Teksti: Tuuve Aro