USA 1998. Ohjaus: Peter & Bobby Farrelly. Käsikirjoitus: Peter & Bobby Farrelly, Ed Decter, John J. Strauss. Kuvaus: Mark Irwin, A.S.C, C.S.C. Leikkaus: Christopher Greenbury. Tuotanto: Frank Beddor, Charles B. Wessler, Bradley Thomas, Michael Steinberg. Pääosissa: Cameron Diaz, Ben Stiller, Matt Dillon, Lin Shaye, Chris Elliot, W.Earl Brown. Kesto: 119 min.
Farrellyn veljekset veivät huumorin edellisessä menestyskomediassaan Nuija ja tosinuija huumorin amerikkalaisille outoon huoneeseen, vessaan. Huonon maun ja eritteiden kirvoittamia vitsejä oli pakko nauraa, vaikka leffa sinällään olikin melkoisen tyhjänpäiväinen. Sekaisin Marista panee huumoriosastolla vielä paremmaksi (tai pahemmaksi), mutta tarina ei taaskaan ole kaksinen. Pääasia on, että naama venyy nauruun.
Ben Stillerin esittämä Ted haikailee kouluajan typykästään Marystä (Diaz) ja viimeisistä noloista treffeistään. Mies panee lipevän ykstyisetsivän Healyn (Dillon) jäljittämään tyttöä. Niin etsivä kuin Tedkin ihastuu jälleen Maryyn, mutta tämän naisen himoitseminen onkin melkoisen tapahtumarikasta.
Farrellyt eivät pahemmin jarruttele tehdessään henkilöhahmoistaan naurunalaisia. Lähes kaikki nolot tilanteet, joita ihmissuhdekontekstissa voisi kuvitella tapahtuvan, tapahtuu. Kun ensirakastajaa raijataan ambulanssiin hänen sählätttyään sukupuolielimiensä lihat vetoketjun väliin töllistelijöiden huudellessa hän oli masturboimassa voi todella olla tyytyväinen istuessaan katsomon puolella ja nauraa onnettoman sankarin tilanteelle.
Huumoriparaati pysyy onnistuneen tasaisena pitkin matkaa, mitä ei voi sanoa monista nykyajan kohelluskomedioista. Tylsää on tietysti se, että tarinan käänteet eivät seuraa komiikan keskeliäisyyttä, joten stoori on lopulta itsessään melkoisen laimea. Nautinto pitää repiä irtokohtauksille nauramisesta.
Näyttelijät istuvat hyvin välillä kiusallisiltakin kalskahtaviin rooleihinsa. Stiller kompastelee mukavasti romanttisen hölmön ja tavallisen hyvän jätkän saappaissaan, Dillon esittää mehevästi tyhmää mutta itseriittoista etsivän irvikuvaa ja Cameron Diaz sekä hurmaa tyrmäävällä olemuksellaan että suoriutuu hyvin myös komiikan kommelluksista.
Jos Farrellyn veljekset jatkavat reissuaan arkaluontoisen huumorin hetteikössä samalla tahdilla on seuraavassa pätkässä odotettavissa jotain todella räävitöntä. Nauraminen toisten kustannuksella on kaikkein hauskinta ja sitä tässä elokuvassa voi antaumuksellisesti harrastaa. Sekaisin Marista on mukava lajitelma kitapurjeita liehuttavia kohtauksia.