"Soittakaa Paranoiti", vaatii pieni, pyöreä Mummo naapurinsa ovella. Mummon piirtäjä Anni Nykänen kertoo, mistä saa ideat villin pienen tädin seikkailuihin.
Pieni eläkeläismummo sarjakuvan tähtenä ei ensikuulemalta kuulosta nauruhermoja koettelevalta kokemukselta. Toisin kuitenkin on: Anni Nykäsen, 28, piirtämä heviä kuunteleva, rivoja puhuva ja nykymenoon mukaan heittäytyvä Mummo on jo villinnyt suomalaiset sarjakuvafanit. Mutta miksi huvittava Mummo iskee yleisöönsä?
– Se on tällaista arkihuumoria, hirmu maanläheistä, ei mitään kummallisempaa. Se on tosi samaistuttavaa. Monet on sanoneet miulle, että tuli oma mummo mieleen, tai että tällaisen mummon olisin aina halunnut itselleni. Se on sympaattinen hahmo, Nykänen summaa.
Nykänen itse ei ole mummoikäinen, vaikka villin eläkeläisen seikkailuja piirtääkin. Onko hänellä jossakin salainen mummotietolähde?
– Ideoita tulee kaikkialta. Ei välttämättä tarvitse olla mummo, joka on tehnyt jotain. Omia arvoja, asenteita, mielipiteitä, sitten kavereiden juttuja, ihan joka puolelta, Nykänen kuvailee ideoiden lähteitä.
– Jos joku tekee jotain hassua, vaikka olisi nuorikin, niin sitä voi miettiä että olisko tää hyvä Mummolle. Mummo on hahmo, joka tekee tosi paljon uusia asioita ja kokeilee nuorisokulttuurin juttuja, niin se on sillä lailla helppo, että sinne voi viljellä mitä vaan.
Mummoa ovat inspiroineet myös Nykäsen omat mummot, jotka eivät kuitenkaan ole vielä löytäneet yhteneväisyyksiä itsensä ja sarjakuvan välillä.
– Omat mummot on sitä mieltä, että ne on niiden ystävättäriä ja muita, keitä minä piirrän. Ei ne silleen ole koskaan huomanneet, ne ei näe itseään Mummossa. Ovat kyllä tykänneet, Nykänen sanoo.
