Koomikoiden kuningas.
Monet pitävät Robin Williamsia maailman hauskimpana miehenä. Maahan erehtyneestä yksinäisestä avaruusoliosta Morkista on kehittynyt pitkän uran varrella myös vakavasti otettava draamantekijä. Williams on runsaan 20 vuoden aikana tullut tunnetuksi miehenä, joka suunsa avattuaan laskettelee vitsejä mitä kummallisimmilla äänillä.
Robin McLaurim Williams syntyi 21. heinäkuuta 1952 Chicagossa. Hän oli perheensä ainoa lapsi ja näki vanhempiaan harvoin. Williamsin isä toimi Ford-yhtiöiden johtajana. Isän työ oli jatkuvia edustusmatkoja ja -tilaisuuksia, joissa myös Williamsin äiti Laurie oli usein mukana. Robin-poika oli lapsuudessaan hyvin ujo. Hän oli myös hieman ylipainoinen ja hänellä oli vain muutamia ystäviä. Usein hän viettikin aikaansa lähes kahdentuhannen tinasotilaansa seurassa. Williams kiittää äitiään siitä, että hänestä tuli näyttelijä ja koomikko. Hän kertoo aina vitsailleensa äitinsä kanssa niinä harvoina kertoina jolloin he tapasivat. Williamsin mukaan äiti sai hänet aina hyvälle tuulelle ja nauramaan. Hiljalleen Williams tajusi myös saavansa ystäviä, kun hän viihdytti heitä imitoimalla.
Lukiovuosina koulutoverien järjestämän äänestyksen perusteella Robin Williamsin uskottiin saavuttavan menestystä tulevaisuudessa. Toden totta, luokkakaverit olivat oikeassa. Williams opiskeli Kaliforniassa aluksi valtio-oppia, mutta vaihtoi pian teatteritaiteisiin. Hän jatkoi opintojaan New Yorkissa. Uransa alkuaikoina Williams tienasi elantonsa stand-up-koomikkona, ja samalla hän yritti saada itsensä mukaan Hollywoodin tähtikaartiin. Vuonna 1978 häntä onnisti: hän sai roolin televisiosarjassa Ystäväni avaruudesta (Mork and Mindy), jossa hän esitti maahan eksynyttä avaruuden kummajaista. Raitapaitainen henkselimies kujeili hassujaan opetellessaan ihmisten tavoille ja hoki samalla kummallisia lauseita, joista tunnetuimpia oli "nano, nano". Kolmessa viikossa Robin Williamsista tuli supersuosittu. Hänen ensimmäinen valkokangasroolinsa nähtiin vuonna 1980 musiikkikomediassa Kippari Kalle (Popeye). Leffa oli pahemman luokan floppi, eikä siitä kannata sen enempää puhua. Suosiolla Williams jatkoi menestyksekästä televisiotyötään.
Maine ja kunnia sekoittivat 26-vuotiaan tähden pään. Hän ryhtyi käyttämään viinaa ja huumeita, eikä yksityiselämässäkään mennyt hyvin. Avioliitto tarjoilija Valerie Velardin kanssa rakoili ja päättyi eroon vuonna 1988 kymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Williams on selittänyt sekoilujaan sillä, että hän halusi viinan ja huumeiden avulla pakoilla ihmisiä ja päästä eroon kuuluisuudestaan. Vuonna 1982 tapahtui käänne. Williamsin hyvä ystävä, Blues Brothersissa mainetta niittänyt John Belushi kuoli huumeiden yliannostukseen. Tapahtuma ajoi Robin Williamsin elämän uusille raiteille. Hän lopetti viinan ja huumeiden käytön ja totesi lentävänä lauseenaan: "Kokaiini on Jumalan tapa kertoa, että tienaat liikaa rahaa."
Todellisen läpimurtonsa valkokankaalla Williams saavutti vuonna 1987 elokuvassa Hyvää huomenta Vietnam (Good Morning Vietnam). Siinä Williams näyttelee Vietnamissa armeijan radioasemalla häärivää tiskijukkaa, joka saavuttaa sotilaiden suosion, mutta päällystö suorastaan vihaa häntä. Tilannetta ei auta se, että hän ystävystyy paikallisen nuoren pojan kanssa, joka paljastuu vastapuolen edustajaksi. Lopulta eetterissä kaikkensa antava tiskijukka joutuu jättämään Saigonin radioaseman ja palaamaan Yhdysvaltoihin. Roolityö toi Williamsille Oscar-ehdokkuuden. Hyvää huomenta Vietnam -leffan jälkeen Williams on nähty monessa roolissa pelleilemässä ja puhumassa hassuja. Todellisen kuminaaman sisällä asuu kuitenkin taitava näyttelijä, joka osaa myös tehdä vakavaa draamaa.
Vuonna 1989 Williams teki niin vakuuttavaa työtä elokuvassa Kuolleiden runoilijoiden seura (Dead Poets' Society), että sai jälleen roolistaan Oscar-ehdokkuuden. Seuraavana vuonna elokuvassa Heräämisiä (Awakenings, 1990) Williamsilla oli jälleen vakava rooli omaperäisenä lääkärinä, joka kokeili potilaisiin uutta lääkettä. Steven Spielbergin ohjaamassa seikkailupätkässä Hook - Kapteeni koukku (Hook, 1991) Williams näytteli Peter Pania, mutta suuresta budjetista ja taitavista tekijöistään huolimatta filmi floppasi kassaluukuilla.
Koomikko-Williamsia on kiitelty hyvästä äänityöstä mm. Disney-yhtiön animaatiofilmissä Aladdin. Elokuvassa hän antoi äänensä lampun hengelle ja taiteili roolissaan peräti 53 erilaista ääntä. Komediassa Mrs. Doubtfire - isä sisäkkönä (Mrs. Doubtfire, 1993) Williams sai naisväen puolelleen pukeutumalla vanhaksi sisäköksi. Näyttelijä paljastaa elokuvan kertovan osittain myös tilanteista, joihin hän itse joutui ensimmäisen avioliittonsa aikana. Vanhan rouvan roolissaan Williams arvioitiin Golden Globe -palkinnon arvoiseksi. Myös pummin rooli komediassa Fisher King (The Fisher King, 1991) toi hänelle Golden Globen samoin kuin Oscar-ehdokkuuden.
Lukuisilla komediapalkinnoilla palkittu Williams äänestettiin vuonna 1997 maailman hauskimmaksi mieheksi. Hassulle miehelle on rooleja riittänyt edelleen, mm. leffassa Flubber (1997) ja ranskalaisfarssiin perustuvassa perhekomediassa Yllätysisät (Father's Day, 1997), jossa Williams toisen meganaurattajan, Billy Crystalin, kanssa jahtaa ex-kumppaninsa kadonnutta lasta. Tositapahtumiin perustuva draamakomedia Patch Adams (1998) esittelee Williamsin miehenä, joka haluaa uudistaa sairaanhoitoa entistä ihmisläheisemmäksi ja uskoo myötätunnon ja naurun parantavaan voimaan.
Williamsin vaihtelevaan rooligalleriaan kuuluvat myös homon rooli leffassa The Birdgage (1996) ja lapsi aikuisen ruumissa elokuvassa Jack (1996). Miessivuosa-Oscarin hän nappasi vuonna 1998 elokuvasta Will Hunting - syntynyt neroksi (Good Will Hunting, 1997), jossa hän esitti matemaattisesti lahjakkaan nuorukaisen psykiatria. Romanttisessa draamassa What Dreams May Come (1998) Williams ja hänen roolivaimonsa etsivät toisiaan taivaassa. Jakob the Liar (1999) on draamakomedia, jossa Williams esittää juutalaista kauppiasta Puolassa vuonna 1944. Williams on nähty myös robottina, joka halajaa itselleen ihmisen tunteita draamaelokuvassa Robotin elämää (Bicentennial Man, 1999).
Vuonna 2002 ilmestyi kolme uutta Williams-leffaa, joista kahdessa Williamsilla on synkkä ja vakava rooli. Toinen näistä on trilleri One Hour Photo (2002) ja toinen Christopher Nolanin ohjaama rikosjännäri Insomnia, jossa Williamsin rinnalla näyttelee muitakin huippuluokan tähtiä, kuten Al Pacino ja Hilary Swank. Death to Smoochy (2002) puolestaan on Danny DeViton ohjaama komedia. Siinä Williams on lasten tv-ohjelmasta potkut saanut katkeroitunut tv-juontaja, joka haluaa tappaa seuraajakseen valitun juontajakaverin huippusuositun Smoochy-hahmon. Elokuvassa on niin hassuttelun, rikosjännärin kuin fantasiaseikkailunkin aineksia.
Williams on tehnyt uransa aikana useita kymmeniä elokuvia, ja hän on silloin tällöin pistäytynyt myös television sarjafilmien vierailijana, esimerkiksi suositussa nuortensarjassa Frendit. Niin ikään palkintogaalat ja tv:n puheohjelmat ovat Williamsille tuttuakin tutumpaa tannerta.
Ensimmäisestä vaimostaan Valerie Velardista eronnut Williams avioitui poikansa Zacharyn (s. 1983) hoitajan Marsha Garcesin kanssa vuonna 1989. Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta, vuonna 1989 syntynyt Zelda-tytär ja 1992 syntynyt Cody-poika. Williams on kertonut, että hän ei voisi kuvitellakaan elämää ilman perhettään. Eri käänteissä hän on ylistänyt toista avioliittoaan ja kiittänyt saamastaan menestyksestä vaimoaan Marsha Garces Williamsia vuolain ja vilpittömin sanoin.
Teksi: Krista Kukkanen / Ville Lähde / Marjo Turunen