Kuka on Suomen paras runoilija? Makuasioista ei sovi kiistellä. Silti kysymykseen on vain yksi oikea vastaus: Eino Leino, Risto E. J. Penttilä kirjoittaa kolumnissaan.
Eino Leinon päivää vietettiin tällä viikolla. Monet tuntevat Leinon säkeistä, jotka kuvaavat Suomen luontoa, aatteen paloa sekä ihmiselon ihanuutta ja kurjuutta. Mutta kuinka moni tuntee Leinon yhteiskunnallisena kommentaattorina? Ja vielä ajattomana sellaisena?
Tehdäänpä pieni testi. Sijoitetaan Eino Leinon lainauksia kesän tapahtumiin. Ja katsotaan, toimiiko.
Aloitetaan urheilusta.
Suomalainen jalkapallofani huuhkajien ensimmäisen EM-ottelun jälkeen. Tanska on juuri kaatunut 1-0. "Taivahan kansia taon ja lyön. Oi onnea tähtien työn!"
Entä Suomen joukkueen tunnelmat, kun tie turnauksessa nousi pystyyn? "Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin."
Siirrytään politiikkaan.
Suomen hallituksen tunnelmat kuntavaalien jälkeen: "Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks, ja haaveet ne käy yhä haikeammiks."
Pessimistinen Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies pohtii pandemian seuraavaa käännettä: "Koska tulee se suurin, se suuri?"
Siirrytään kesämökille.
Lomalainen riippukeinussa, toinen lomaviikko menossa: "Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri."
Nuotiolla illan siimeksessä, lämpöä riittää, ei pilven häivää: "Ruislinnun laulu korvissani. Tähkäpäiden yllä täysi kuu."
Mitä seuraavaksi?
Artisti odottaa pääsyä keikoille, joissa on aivan oikea yleisö: "En, enhän muuta ma tahdokaan. Kuin laulaa, laulaa, niin laulaa. Kun laulut mun helkkyvät rinnassain. Ja pyrkivät pitkin kaulaa."