Pekka Matilainen: Muutoksen tekijät. Renessanssin synty ja perintö. Atena. 2016. 270 s.
Ulkona on aurinkoinen syyspäivä Helsingssä. Kirjan kannessa tanssii kolme läpikuultaviin vaatteisiin pukeutunutta naista - yksityiskohta Sandro Botticcellin (1445-1510) maalauksesta Kevät, La Primavera.
Botticelli oli renessanssin ajan yksi lukuisista mestareista. Renessanssille ei ole tarkkaa alkupistettä, jotkut ovat kiistäneet sen kokonaan. Jotain maailmankuvaa muuttavaa tuolloin 1400-luvulla kuitenkin tapahtui, taiteesta ja kaupasta tekniikan ja tieteen uusiin askeliin.
Klassiseen kulttuuriin ja renessanssiin perehtynyt Pekka Matilainen esittelee pohdiskelevassa ja ajatuksia herättävässä kirjassaan renessanssin tärkeitä toimijoita, jotka eivät ole tuttuja suurelle yleisölle.
Leonardo Bruni oli tunnollinen ja väritön virkamies, mutta myös vanhojen tekstien kääntäjä ja tuottelias kynäniekka, joka Matilaisen mukaan jopa käynnisti koko renessanssin. Poccio Braggiolini keräsi vimmaisesti vanhoja käsikirjoituksia eri puolilla Eurooppaa. Niistä Matilaisen mukaan tärkein löytö oli Lucretiuksen (99-55 eaa.) atomioppia käsittelevä De rerum natura. Ja tietysti mukana on Firenze.
Ihminen valitsi kohtalonsa
Renessanssi-ihmiset katsoivat olemassa olevaa todellisuutta, eivät kristilliseen Taivaan valtakuntaan. Kohtaloa ei määrätty ylhäältä, sen sai ihminen valita.
Renessanssin humanismi valmisti ”maaperää uskonpuhdistukselle ja tieteellisen maailmankuvan mullistukselle.” Renessanssi-sanan otti ilmeisesti käyttöön itsekin renessanssiajan moniottelija Giorgio Vasari 1500-luvulla.