Remontti-Reiska tekee lattian liimapuusta

Purun ja lattian väliin pantiin tervapaperi - rakennuskartonki - jolla ei sinänsä ole rakenteellista arvoa. Se kuitenkin pitää purun pois ponteista asentamisen aikana.

Itse lattiamateriaali on komeaa, ympäripontattua 28 x 200 mm massiiviliimapuuta - mäntyä - jonka lankut ovat hiukan yli kaksimetrisiä.

Asennus ei periaatteessa poikkea parketin asennuksesta. Yksi huomattava ero kuitenkin on: massiiviliimapuulattiaa ei voi asentaa uivaksi, vaan se on kiinnitettävä alustaansa. Alla on siis aina oltava joko koolaus - kuten tässä esimerkkikohteessa - tai sitten siellä on oltava esimerkiksi paksu lastulevy.

Työ aletaan tavan mukaan mittaamalla lattia, tarkastamalla mahdolliset kiilaukset (siis se, ovatko vastakkaiset seinät saman suuntaiset vai onko lattia toisesta päästään leveämpi kuin toisesta) ja suunnittelemalla ladonta.

Jos kiilaamista on useita senttejä, se on paras puolittaa: ensimmäisestä lautarivistä viistotaan suunnilleen puolet tarvittavasta oikaisusta, viimeisestä vastaavasti loput. Tässä heittoa oli vain sentti - siitä ei tarvitse välittää ollenkaan. Jako puolestaan suunnitellaan siten, että molempiin reunoihin jää mieluiten suunnilleen saman levyiset lautakaistaleet.

Tässä lattiassa koolausväli oli tavanomainen 60 cm. Laudat kiinnitettiin koolauspuihin urospontin juuresta 55 mm hobau-ruuveilla. Laudan päässä ruuville on syytä porata ensin reikä halkeamisen estämiseksi.

Valmistajan mukaan materiaali käy jopa 90 cm välille ilman mitään lisäkoolauksia. Sellaisiahan saattaa olla esimerkiksi käyttöullakoilla.

Vierekkäisillä lautariveillä jatkokohtaa ei kannata sijoittaa saman koolausvälin kohdalle, koska siitä kohdasta ei varmasti tule tukevaa. Asia kannattaa muistaa, sillä tätä ei ole sanottu ohjeissa! Uusi rivi aloitetaan edellisestä varvista jääneellä palalla.

Massiiviliimapuu on kuivattu tehtaalla noin 8 % arvoon, joten se ei ainakaan kutistu. Siksi reunoilla on otettava huomioon elämisvarat: 10 mm riittää kunkin seinän ja viereisen laudan välissä. Sama elämisvara täytyy muistaa myös porattaessa reikiä esimerkiksi patteriputkia varten.

Pantaessa lautoja paikalleen on hyvä käyttää lyöntikalikkaa, ettei tule rikkoneeksi urospontin reunaa. Toinen hyvä vaihtoehto on teflon-päinen vasara, jossa on riittävästi massaa mutta joka on kuitenkin sopivan joustava rikkoontumisen välttämiseksi.

Valmiille lattialle annetaan kevyt, puun syiden mukainen hionta paperilla tai hiontatyynyllä. Hiontapöly imuroidaan huolellisesti ja sitten voidaankin tehdä pintakäsittely vahaamalla, lakkaamalla tai puuöljyllä. Pintakäsittelyn voi siis suorittaa ihan oman maun mukaisesti. Sama pätee sävyn valintaan: väri on makuasia, mutta on kuitenkin muistettava, että puulaji tulee vaikuttamaan lopulliseen sävyyn. Vaikka väri olisi purkissa sama, se ei välttämättä ole sitä enää kuusen tai männyn pinnassa.

Tämä lattia käsiteltiin Osmo-puuvahalla. Vahaaminen käy hyvin helposti ja nopeasti ja tavallisessa käytössä sellaiselle lattialle riittää huoltokäsittelyksi vahauksen uusiminen muutaman vuoden välein. Vain kaikkein kovimmalle kulutukselle joutuva pinta joudutaan ehkä käsittelemään vuosittain.

Sivellin kastetaan öljymäiseen vahaan kevyesti ja levitetään aine laudan suuntaisesti pitkin, määrätietoisin vedoin. On pyrittävä siihen, että kerroksesta tulee ohut ja mahdollisimman tasainen. Epätasaisuuksia voidaan parantaa sienellä tai sienisiveltimellä niin kauan kuin lattia on vielä märkä. Sen kuivuttua päälle vedetään vielä väritön vahakerros.

Ja lopuksi vielä hyvin tärkeä muistutus: jos lattia käsitellään itsekseen syttyvällä aineella - esimerkiksi jollain pellavaöljypohjaisella, niin käytetyt työkalut on hävitettävä heti työrupeaman jälkeen. Ne voidaan joko polttaa tai vaikkapa upottaa vesisaaviin. Pääasia on, että ne eivät saa päästä syttymään itsekseen!

(JKA 23.9.2005)