Betonilattian on annettava kuivua kunnolla ennen minkään pinnoituksen aloittamista. Erityisen tärkeää tämä on talon kosteissa tiloissa. Tarkkoja aikamääriä on vaikea antaa, sillä ne riippuvat halutuista pintamateriaaleista, työmaan olosuhteista, vuodenajasta ja vallitsevasta säätilasta. Ainoa varma keino on hankkia kosteusmittari ja opetella käyttämään sitä.
Reiskan betonilattia oli kuivunut kaikessa rauhassa kolmen kuukauden ajan ennen kuin maestro ryhtyi vedeneristystyöhön. Kosteusmittari antoi silloin lukemaksi 80 %. Oikea arvo riippuu käytettävästä vedeneristysmateriaalista - tämän valmistajan aineille se saisi olla korkeampikin, jopa 90%. Mutta varmuus on paras ja hitaasti hyvä tulee, ainakin tässä asiassa - liian märän betonin päälle kun tekee, tekee takuuvarmasti sutta.
Lattiaan vedettiin aluksi kahteen kertaan kosteussulku niin sanotuksi praimeriksi. Ensimmäinen kerta oli laimennettu puoleksi vedellä ja sen kuivuttua vedettiin toinen kerros ohentamattomana suoraan tötsästä. Työvälineenä Reiska käytti isoa sivellintä: ensimmäinen kerros on todella hangattava pintaan, koska tarkoitus on että se imeytyy alustaan.
Vaikka vessa onkin kuivatila eikä vedeneristystä vaadita seiniin, Reiska vetäisi sinnekin praimerin kipsilevyn päälle. Muun hyvän lisäksi sillä saa nimittäin aikaan paremman tartunnan laastille ja laatoitukselle.
Pesuhuoneessa sen sijaan pitää tehdä vesieristys seiniinkin. Reiska oli laatoittanut ne valmiiksi, sillä sehän on aina tehtävä ennen lattioiden vedeneristystä: vedeneristyshän on itse asiassa kalvo, ja siksi se on tehtävä lattiaan vasta sitten kun kaikki muu on valmiina - se ei kestä päälle tallomista ja kävelemistä.
<>Naulanreiät on paikattava<>
