Reijan turvallisuuden tunne järkkyi, kun hänet tyrmättiin silmätipoilla Helsingin yhdessä suosituimmista karaokeravintoloista.
Se oli täysin tavallinen syyskuinen sunnuntai-ilta.
Reija Tarvainen, 31, oli lähdössä toiselta paikkakunnalta vierailulle tulleen ystävänsä kanssa syömään. Tiedossa olisi myös pari tuntia karaokea ja yhteistä hauskanpitoa.
Koska moni sitä varmasti miettii, niin kerrottakoon heti alkuun, että Reija oli pukenut illanviettoon päällensä kesäisen mekon. Sen päälle hän oli heittänyt vielä uuden takkinsa, koska syyskuiset illat olivat jo viileitä.
Kainaloon mahtui pikkulaukku, jossa oli puhelin ja pankkikortti.
– Ruokailun jälkeen joskus kello 22.30 maissa vaihdoimme paikkaa. Menimme lähellä olleeseen karaokebaariin ja tilasin siellä illan ensimmäisen viinilasini, Reija kertoo.
Kyseessä on Helsingin yöelämässä hyvin tunnettu ja suosittu karaokeravintola.
Naiskaksikon seuraan liittyi myös Reijan ystävän miesystävä, joka pelaa amerikkalaista jalkapalloa, sekä tämän joukkuetoverit.
Reija muistaa illasta selvästi sen, että hän ehti tilata karaokebaarissa yhteensä kaksi lasillista viiniä.
– Siitä eteenpäin en enää tiedä illan tapahtumia itse. Lauloimme karaokea pari kappaletta. Tunti sen jälkeen katkesi filmi, Reija kertoo.
Seuraavan kerran Reija havahtui oksennuslammikosta kotinsa olohuoneen lattialta varhain maanantaiaamuna.
Lue myös: Till Lindemannin juhliin kutsuttu suomalaisnainen on kuullut kylmääviä kokemuksia laulajan bileistä: "Aamulla on herätty mustelmilla"
Kotiinlähdön aika
Ystävä kertoo, että noin keskiyöllä Reija oli sanonut karaokeravintolassa, että hänellä on sellainen olo, että on aika lähteä kotiin.
– Minullahan oli maanantaina ihan normaali työpäiväkin, etten senkään takia ollut millään juhlafiiliksellä liikkeellä, Reija toteaa.
Reija ei itse muista käyneensä kyseistä keskustelua.
– Ystäväni oli itse sanonut olleensa jo vähän hutikassa, Reija toteaa.
Mitään vilunkipeliä ystävä ei ollut osannut edes epäillä. Hänen arvionsa mukaan hiprakassa ollut Reija halusi lähteä ajoissa kotiin, koska tällä oli ajatukset jo seuraavassa työpäivässä.
Reijalle on jälkikäteen kerrottu, että hän oli lähtenyt baarista kolmisin ystävänsä ja tämän miesystävän kanssa. Pariskunta oli kuitenkin lähtenyt yöksi eri suunnassa sijaitsevaan hotelliin.
– He olivat kysyneet, että pärjäänkö kotiin yksin, Reija kertoo.
Reija asuu lyhyen matkan päässä keskustasta ja kävelee usein kotiin illan päätteeksi. Hän oli pärjännyt aina ennenkin, joten miksi ei nyt.
– En itse muista siitä mitään. En edes muista, että olisin tullut kotiin, Reija kertoo.
Kukaan ei edelleenkään ollut osannut epäillä mitään.
– Seuraava muistikuvani tapahtumista on se, että heräsin maanantaiaamuna keskeltä olohuoneen lattiaa. Ympärilläni oleva valkoinen matto oli aivan oksennuksessa, samoin hiukseni ja vaatteeni. Päälläni oli enää vain se kesämekko, Reija kertoo.
Lue myös: Tutkimus: Joka neljäs alle 35-vuotias mies uskoo, että nainen voi ansaita väkivallan
Hädän hetkellä vain äidin numero muistui mieleen
On onni, ettei käynyt pahemmin. Reija olisi voinut esimerkiksi tukehtua oman kotinsa lattialle omaan oksennukseensa.
– Oloni oli aivan kauhea. Joka paikkaan sattui ja jomotti. Olin järkyttynyt siitä, että miksi makaan lattialla ja miksi olen oksentanut matolle ja päälleni. Miten se tilanne näytti siltä? Reija muistelee painajaismaista epätietoisuuden hetkeä.
Reija katsoi uunista olevaa kelloa ja tajusi, että filmi oli ollut poikki useita tunteja yön ajan. Edellinen muistikuva hänellä oli karaokeravintolan tanssilattialta ennen puolta yötä.
– Mietin, että onkohan joku soittanut minulle. Aloin etsiä puhelintani ja tajusin aika pian, ettei sitä löydy enää mistään. Minulla oli vain kotiavaimet kädessä, hän kertoo.
Reijan takki ja pikkulaukku olivat kadonneet.
– Menin tietysti vielä enemmän paniikkiin. Siinä tuli itku, hän muistelee tuntemuksiaan.
Hätääntynyt Reija meni nopeasti suihkuun pesemään oksennusta pois hiuksistaan.
– Äitini ja mummini oli tarkoitus tulla maanantaina töitteni jälkeen kylään Mikkelistä, Reija kertoo.
Hän muisti, että kulman takana sijaitsevalla työpaikalla oli ylimääräinen puhelin. Päästyään suihkusta hän lähti noutamaan sitä ja soitti äidilleen kertoakseen, mitä oli käynyt.
– Siinä kohtaa ainoa puhelinnumero, jonka muistin, oli äidin, hän tunnustaa.
Lue myös: Professori: Tutkimus miesten naisvihasta herättää useita kysymyksiä
Päivystyksessä
Reijan äiti ja mummi ottivat aiemman junan ja olivat Helsingissä jo yhden maissa.
– Olin kotona lepäilemässä, kun he tulivat luokseni. Kysyin silloin äidiltäni mielipidettä, että pitäisikö minun soittaa päivystykseen. Oloni ei ollut krapulainen, vaan sellainen, että lihaksia särki ja tuntui, että kävin todella hitaalla, Reija muistelee.
Äiti kannusti tytärtään soittamaan varmuuden vuoksi.
Puhelimessa päivystyksen sairaanhoitaja kysyi Reijalta, koska hän oli edellisen kerran käynyt vessassa. Reija tajusi siinä hetkessä, ettei häntä ollut pissattanut koko päivänä.
– Hoitaja muistutti, että kello lähenteli jo kahta iltapäivällä, että eikö todellakaan ole tullut vielä mitään, hän kertoo puhelusta.
Hoitaja ohjasi, että mikäli Reija ei kävisi vessassa seuraavaan kahteen tuntiin, olisi hänen parasta tulla käymään päivystyksessä paikan päällä.
– Hoitaja kertoi, että tyrmäystippoina käytettävät silmätipat heikentävät munuaisten toimintaa ja sen kautta virtsaamisen tunnetta, Reija tarkentaa.
Seuraavien tuntien aikana Reija yritti juoda kahvia ja vettä, mutta vessahätä odotutti itseään.
– Lopulta kävin neljän maissa päivystyksessä. He ottivat verikokeet ja testit. Kävi ilmi, että olin saanut jo epäiltyjä silmätippoja, Reija kertoo.
Testeissä selvisi, että Reija oli huumattu pilokarpiinilla. Se on lääkeaine, jota käytetään glaukooman ja kuivasuisuuden hoidossa.
– Meni vuorokausi ennen kuin sain virtsattua ensimmäisen kerran, Reija muistelee.
Lue myös: Helsingissä järkytyttiin naisten syyllistämisestä: "Minkälaisia ihmisiä he ovat?"
Pahemminkin olisi voinut käydä
Reija on jälkikäteen helpottunut, ettei tapahtunut muuta kuin varkaus.
– Ensin herätessäni jouduin tarkkailemaan ja katsomaan itseäni. Eihän minulle ollut vain tehty mitään? Heräsin kuitenkin lattialta pelkkä mekko päällä syyskuussa, hän toteaa.
Sitä äiti ja hoitajakin olivat kysyneet ensimmäisenä.
– He kysyivät, että eihän ollut mitään raiskauksen oireita. Kyllä sen verran varmasti tuntisin, jos joku olisi väkisin koittanut minut ottaa. Mitään kipuja tai merkkejä en itsestäni löytänyt, Reija kertoo.
Hän uskoo, että toipumisprosessi olisi siinä tapauksessa ollut hyvin erilainen, pitkä ja kivulias.
Vaikka sitä pahinta ei käynytkään, illasta puhuminen herättää Reijassa voimakkaita ärtymyksen ja jopa pöyristymisen tunteita. Kuinka joku voi toiselle tehdä näin?
– Ensinnäkään puhelintani tai takkiani ei ole koskaan löytynyt. Jos joku kyselee illasta, tuohtunut tunne tulee aina takaisin, Reija toteaa.
Lue myös: Laura oksensi 10 tuntia baari-illan jälkeen, epäilee tulleensa huumatuksi – päivystys: "Ota pahoinvointilääke"
Tympeää kohtelua baarissa
On epäselvää, missä vaiheessa tavaroiden ryöstö oli tapahtunut. Reijan ystävä ei muista, oliko hänellä ollut takkia päällä enää baarin ulkopuolella.
– Kävin kyselemässä tavaroitteni perään maanantaina kyseisessä karaokeravintolassa heti, kun se avautui, Reija kertoo.
Hän oli elätellyt toivoa, että ehkä takki ja laukku olivat unohtuneet narikkaan.
– Siellä oli aika tympääntyneen oloinen henkilö töissä. Hän ei antanut minun itse katsoa narikkaan. Hänen mukaansa sieltä ei löytynyt sen näköisiä tavaroita, Reija kertoo.
Siinä kohtaa Reija tiesi jo, että hänet oli huumattu.
– Kerroin, etten ollut käynyt missään muualla kuin aiemmin toisessa ruokaravintolassa, missä huumaaminen ei olisi voinut olla mahdollista, koska istuimme pöydässä koko ajan. Työntekijä vain katsoi minua ja olkiaan kohautellen jatkoi tavaroideni etsimistä, Reija kertaa.
Työntekijä ei kommentoinut muuta. Reijalle jäi tunne, että hän epäili Reijan olevan vain humalainen, joka oli juonut edellisenä iltana liian kovat kännit.
– En tiedä uskoiko hän minua, vai eikö häntä yksinkertaisesti kiinnostanut. Ei hän ainakaan pahoitellut tai tarjonnut apua, Reija harmittelee työntekijän käytöstä.
Työntekijä ei myöskään vaivautunut ottamaan Reijan yhteystietoja, jos tavarat olisivatkin löytyneet jälkikäteen.
Lue myös: 18-vuotispäiväänsä juhlineen helsinkiläisen Adan ilta sai karmaisevan käänteen
Valvontakameran nauhalla
Lähtiessään baarista Reija seuraili edellisyön todennäköistä kotimatkaansa. Matkalla oli yksi hänen kantakuppiloistaan.
Olisiko ollut mahdollista, että hän olisi edellisenä yönä pysähtynyt sinne oksentamaan ja samassa tohinassa jättänyt tavaransa sinne?
Suhtautuminen tutussa kuppilassa oli hyvin erilaista kuin pintaliitäjien suosimassa karaokeravintolassa.
Töissä oli tuttu baarimikko, joka ehdotti oitis, että tarkistaisi edellisen yön valvontakamerat ja vakuutti, että sieltä kyllä näkyisi, jos Reija olisi baariin eksynyt.
Valvontakamerat kuvasivat myös baarin edustaa. Sieltä näkyi, että Reija oli kuin olikin hoiperrellut kuppilan ohi keskiyön jälkeen. Siinä kohtaa hänellä ei ollut enää päällään takkia tai kainalossa tuttua pikkulaukkua.
Lue myös: Aino vietti iltaa helsinkiläisessä yökerhossa, kun filmi katkesi
Huono olo seurasi pitkälle viikkoon
Reijalla oli huono olo monen päivän ajan.
– Vasta torstaina aloin tuntea oloni normaaliksi. Töihin palasin keskiviikkona. Silloinkin oli vielä tosi väsynyt ja nuutunut olo, hän kertoo.
Myös Reijan pupillit olivat supistuneet ja niistä näki, ettei kaikki ollut kohdillaan. Pahemmilta vammoilta ja ruhjeilta kuitenkin vältyttiin.
– Ainoastaan se, että nykyisin tulee oltua ekstraskarppina. En uskalla luottaa enää yhtään missään mihinkään, Reija toteaa.
Reijan on vaikea arvioida tai edes epäillä ketään, kuka olisi voinut huumata hänet.
– Siellä baarissa oli tosi paljon porukkaa ja erilaisia seurueita. Tila ei ole kauhean iso ja tuntui aika ahtaalta, Reija muistelee.
Karaokea laulettaessa Reija oli laskenut juomansa viereen tasanteelle. Jälkikäteen ajateltuna hän uskoo, että siitä ohikävellyt on helposti voinut tiputtaa hänen viiniinsä jotain.
– Enhän laulaessa pystynyt koko ajan katsomaan lasiani, kun huomioni keskittyi kappaleeseen, Reija harmittelee.
Kokemus on muuttanut Reijan turvallisuuden tunnetta ja luottoa ihmisiin Helsingin yössä.
– Ei pidä olla näin sinisilmäinen kuin itse olin, Reija toteaa.
Illan jälkeen häntä ei hyvään toviin huvittanut lähteä Helsingin yöelämään.
– Uskallan lähinnä käydä tutuissa paikoissa. Välttelen kuppiloita, joissa ilta toisensa jälkeen tuntuu, että porukka on aika lärvit. En hakeudu enää paikkoihin, joissa tuntemattomat ihmiset ovat kaatokännissä, Reija toteaa.
Lue myös: Mies ampui naisen kadulle Tampereella, ja se paljastaa suomalaisen ongelman, johon jokaisen meistä pitäisi herätä
Pitäkää ystävästä huolta
Reija toivoo, että ihmiset olisivat varovaisia ja tarkkaavaisia. Varsinkin nyt pikkujoulukaudella, kun baarit ja yökerhot täyttyvät ääriään myöten juhlivasta kansasta.
– Tällaista kuitenkin tapahtuu ilmeisesti valitettavan paljon. Vaikuttaa siltä, että melkein jokaisella on joku tuttu, jolle on tehty näin.
– On myös miespuolisia uhreja, mutta aika usein ne ovat naisia. On voitu mennä pidemmällekin kuin minun kohdallani, Reija pohtii.
Hän toivoo, että porukoissa iltaa viettävät ihmiset pitäisivät huolta ystävistään. Samalla hän peräänkuuluttaa myös yökerhoilta ja baareilta parempaa ymmärrystä ja vastuunottoa.
– Minulle jäi niin huono kuva siitä, miten minuun suhtauduttiin, kun olisin tarvinnut apua, hän toteaa.
Hänen on vaikea niellä ravintolan työntekijän välinpitämätöntä ja vähättelevää käytöstä.
– Jos minulla olisi oma ravintola ja kuulisin, että siellä on kerta toisensa jälkeen käynyt noin, en haluaisi, että siihen suhtauduttaisiin tuolla tavalla. Tuntuisi tosi pahalta sen ihmisen puolesta, jolle niin on tehty, Reija summaa.