Kun pientalon sadevesijärjestelmä pääsee 45 vuoden ikään, se alkaa varmasti olla uusimiskunnossa - ainakin, jos huoltoa on yhtään lyöty laimin. Kouruihin kertyvä lika, puiden lehdet ja havunneulaset maatuvat kourussa vähitellen mullaksi ja kourut ruostuvat puhki. Roskat ja multa estävät veden virtaamisen, eikä järjestelmä enää täytä tehtäväänsä.
Remontti aloitetaan purkamalla kourut ja räystään otsalaudat pois. Uusiin otsalautoihin kiinnitetään ensimmäinen koukku ja mitataan linjalangalla sopiva 2 mm / metriä kohti oleva kaato.
Rännit kootaan maassa valmiiksi paketeiksi ja nostetaan paikoilleen. Valmiit kourumitat ovat yleensä 2 m, 4 m ja 6 m. Jos tarvittava pituus on yli 6 m, käytetään jatkopantaa ja liitoskohtaan butyyli- tai uretaanipohjaista massaa tiivisteeksi.
Kourumalleja on monenlaisia, mutta pyöreässä veden virtaamisnopeus on suurempi, jolloin se myös pysyy paremmin puhtaana roskien kulkeutuessa itsestään pois. Syöksytorven alapään tulisi jäädä noin 200 mm maan pinnan yläpuolelle, jolloin se ei muodosta talvella jääpuikkoja eikä toisaalta roiskuta vettä seinälle. Myös syöksytorvet kootaan maassa, ja nostetaan seinäkiinnikkeille valmiina.
Tarkista valmistusmateriaali
Markkinoilla on sadevesijärjestelmiä, joille luvataan jopa 15 vuoden takuu. Läheskään kaikki materiaalit eivät kestä niin kauan. Pitkä takuuaika sinänsä on tietysti hyvä, mutta sellaiseen on syytä suhtautua terveen kriittisesti. Tärkeää on tarkistaa, mistä materiaalista ja miten kourut ja syöksytorvet on valmistettu.
Parhaita materiaaleja ovat polttomaalattu alumiini ja molemminpuolin kuumasinkitty teräs. Koko lappeen mittaisissa kouruissa ei ole saumoja, joista vesi voisi vuotaa. Samalta toimittajalta kannattaa yleensä hankkia koko paketti: tikkat, lapetikkaat, hoitosillat, lumiesteet, sadevesikourut ja syöksytorvet. Hoitosiltojen, lumiesteiden ja lapetikkaiden kiinnityksessä täytyy olla tarkkana. Konesaumattuun peltikattoon kiinnitetään lumiesteet puristamalla, jolloin kattoon ei tehdä vuotomahdollisuuksia.