Englanti, 2003. Ohjaus ja käsikirjoitus: Richard Curtis. Kuvaus: Michael Coulter. Leikkaus: Nick Moore. Tuotanto: Duncan Kenworthy, Tim Bevan, Eric Fellner. Pääosissa: Hugh Grant, Liam Neeson, Emma Thompson, Colin Firth, Laura Linney, Alan Rickman, Bill Nighy, Billy Bob Thornton. Kesto: 128 min.
Pitkästä aikaa tulee romanttinen komedia, joka ei ole pahvisilla henkilöhahmoilla ja vetelällä kerronnalla pilattu. Käsikirjoittaja Richard Curtisin ansiolistalle kuuluvat elokuvat Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill ja Bridget Jonesin päiväkirja. Tätä taustaa vasten Rakkautta vain -elokuvan viehätysvoima on ymmärrettävä. Curtis on myös itse ohjannut komedian, jonka rooleissa on näyttelijöiden (pääasiassa brittinäyttelijöiden) aatelisto: Liam Neeson, Emma Thompson, Hugh Grant, Colin Firth, Laura Linney, Alan Rickman, Hugh Grant. Billy Bob Thorntonkin käväisee esittäytymässä Yhdysvaltain vilkkusilmäisenä presidenttinä.
Elokuvan sisältö on samaa tunnehömppää kuin romanttisissa komedioissa yleensä. Ja vaikka lajityypin kliseitäkään ei ole mitenkään yritetty kierrellä, tarinan henkilöissä on sydäntä ja syvyyttä, dialogi on terävää ja tilanteet käännetään hupaisan korneiksi aina kun lähestytään liian imeliä vesiä. Siksi elokuvan suloisuus ei tukahduta. Elokuva on myös näyttö siitä, että hyvän käsikirjoituksen ja loistavien näyttelijöiden avittamana syntyy laatuviihdettä. Hyvän elokuvan ei tarvitse olla taidetta tai esittää suuria kysymyksiä elämästä. Kunpa hyvää viihdettä tehtäisiin enemmän.
Rakkautta vain seuraa erilaisissa elämäntilanteissa rämpivien lontoolaisten elämää joulun alla. Hugh Grant on hieman hunsvotti Englannin uusi pääministeri, Colin Firth rakkaudessa epäonninen kirjailija todellisen rakkauden edessä, Emma Thompson perheenäiti jonka mukavaa avioliittoa uhkaa miehen orastava työpaikkaromanssi, Liam Neeson tuore leskimies joka koettaa selvitä surustaan ja olla samalla tukena poikapuolelleen, Laura Linney surullinen sinkku jonka elämää terrorisoi mieleltään järkkynyt veli. Ja sitten on vielä ihastuttava Bill Nighy, joka tekee mitä mainioimman roolin ikääntyneenä ja kyynisenä rokkistarana yrittämässä comebackiä vanhan hittinsä typerällä jouluversiolla. Muitakin romanttisia väreilyjä on ilmassa.
Tässä lukuisten keskisuurten ja pienten roolien elokuvassa jokainen henkilötarinoista on kiinnostava. Lopussa on hieman venytyksen makua, ja samaan aikaan muutamat romanssit jäävät hieman puolitiehen. Pari juonikuviota pois tipauttamalla elokuvasta olisi tullut jäntevämpi. Curtis on kuitenkin rakentanut elokuvansa altmanilaiseen tapaan niin, että itsenäisten tarinoiden polut kohtaavat jännittävästi aina silloin tällöin, vaikka kohtaamisissa ei olekaan Altmanille luonteenomaista sähäkkyyttä ja särmää. Rakkautta vain on häpeilemättömän sentimentaalinen hyvän mielen elokuva, jota ei kannata mennä katsomaan kyynisellä asenteella.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Buena Vista