Punkki puri koiraa - omistajalle borrelioosi ja aivokuume

Punkin puremasta voi saada borrelioosin tai puutiaisaivokuumeen. Heinäkuussa 2008 Pekka Niemi oli purjehtimassa saaristossa, kun hän sai molemmat.

Siitä alkoi taistelu, jossa aluksi kuolevaksi tuomittu Niemi uhmasi kuolemaa ja täyttä halvaantumista.

– Viikko minua hoidettiin auringonpistoksen takia. Sen jälkeen olin kaksi viikkoa tajuttomana ja sairaalasta ilmoitettiin omaisille, että kannattaa tulla katsomaan, jos haluaa vielä nähdä elävänä, Niemi kertoo.

– Tästä mä en ite muista mitään.

Niemi kuitenkin heräsi tajuttomuudestaan ja huomasi, että hän oli täysin voimaton, eikä pystynyt syömään saati sitten liikkumaan. Myös muisti oli kadonnut. Tajuttomuuden aikana hänet oli siirretty Meilahden sairaalaan neurologiselle osastolle.

Niemelle ilmoitettiin, että hänellä on aivokuume ja keuhkokuume ja "jotain muutakin vielä". Selkäydinnäytteestä todettiin, että hänellä on punkin aiheuttama borrelioosi ja puutiaisaivokuume.

– Musta ei ollut kuitenkaan löytynyt punkin puremaa mistään, Niemi sanoo.

Lääkäri epäilikin, että Niemen kanssa veneilemässä ollut koira olisi saanut punkin pureman. Taudit olivat välittyneet samassa sängyssä nukkuneen koiran kautta. Niemen ollessa tajuttomana, koira oli kuollut veriripuliin.

Diagnoosi: sataprosenttisesti invalidi

Kun diagnoosi oli tehty ja asia saatu selville, putosi nyt 64-vuotiaalle Niemelle todellinen pommi.

– Todettiin, että olen ikuisesti työkyvytön; sataprosenttisesti invalidi, Niemi sanoo.

– Ajattelin heti, että täytyy nousta ylös, eihän tänne voi jäädä makaamaan.

Niemi kieltäytyi turruttavista lääkkeistä ja alkoi "tsemppaamaan" täydellä teholla. Borrelioosi hoidettiin penisiliinillä, mutta aivokuumeeseen ei Niemen mukaan ole lääkettä. Yksi hoitaja kiinnostui Niemen sisukkaasta asenteesta ja auttoi häntä kuntoutuksessa.

– Itse keksin, että jos pystyisin konttaamaan vessaan. Pääsinkin sängystä alas ja lähdin konttaamaan. Sitten yritin livistää sairaalasta, mutta mut saatiin kiinni ja uhattiin sitoa sänkyyn, Niemi naurahtaa.

Pikku hiljaa Niemi pääsi liikeelle paremmin omin voimin. Hän pääsi liikkumaan rollaattorilla ja kohta hän luki sairaalan kanttiinissa iltapäivälehteä. Ilman omaa tahtoa hän ei olisi selvinnyt. Myös sairaalan viihdetarjonta kyllästytti.

– Silloin oli meneillään olympialaiset ja tv:stä tuli tuutin täydeltä urheilua. Kämppäkaverikin pulisi vain koko ajan urheilusta. Ja urheilu kun ei minua kiinnostanut, Niemi sanoo.

– Se oli oikeastaan se, joka sai lähtemään liikkeelle. Ajattelin, että mä meen himaan kattoon kunnon poliittista ohjelmaa tai kuuntelen sinfonian, hän nauraa.

"Haluan uudelleen työkykyiseksi"

Marraskuussa 2008 Niemi pääsi kotiin. Hän sai toimintaterapeutin ja joka päivä joku kävi katsomassa häntä. Kotona kaikki perustoiminnot olivat kateissa.

Niemi ei osannut kävellä, avata ovia tai syödä haarukalla ja veitsellä. Pikku hiljaa sisukkaalla asenteella hän oppi vanhat asiat uudestaan.

– Sitten pääsin jo Kustaan kartanon vanhainkotiin ilman apua syömään, Niemi sanoo.

Sitten hän aloitti autolla liikkumisen ja pääsi vähitellen enemmän ulos kotoa. Tammikuussa 2009 todettiin, että hän on täysin työkyvytön. Saadakseen työkyvyttömyyseläkettä hänen olisi täytynyt irtisanoutua työstään.

– Sitä asiaa pompoteltiin pari-kolme kuukautta. Kun eläkkeen summaa ei kerrottu, soitin neurologian osastolle ja sanoin, että haluan uudelleen työkykyiseksi, Niemi sanoo.

Häntä alettiin tutkimaan uudestaan, hän alkoi käymään työpaikallaan kahvilla ja jatkoi omatoimista kuntouttamistaan.

Heinäkuussa 2009, vuosi sairastumisen jälkeen, hän sai uuden lääkärinlausunnon, jossa hänet todettiin täysin työkykyiseksi ja parantuneeksi. Vuodessa hän palasi musiikkiopiston rehtoriksi ja työskentelee siellä edelleen.

Takaisin veneeseen

Niemi on viettänyt koko elämänsä ajan kesät saaristossa. Ennen sairastumistaan hän ei todellakaan osannut arvata kuinka vaarallisia punkit ovat. Nyt hän osaa varoittaa muita.

– En mä nykyään paljon muusta puhukaan, hän lohkaisee.

– Tauti on niin hirvittävä, että kyllä mä mielellään kerron koko tarinan, jos asia tulee puheeksi, hän vakavoituu.

Niemellä on vieläkin tasapaino ajoittain hakusessa, ja hän tietää itse, että ei ole entisellään. Myös muistissa on viimeisen kymmenen vuoden ajalta jonkin verran aukkoja.

Hän tietää olevansa immuuni kuumetaudille, mutta yrittää tietysti varoa punkkeja. Hän on kiitollinen, että mitään pysyvää halvaustilaa ei jäänyt. Hänelle kerrottiin, että jotkin elimet tai ruuminosat olisivat voineet halvaantua lopullisesti.

– Suurin ongelma oli se, kun ei osannut koordinoida kehoa. Tiesi kyllä kuinka kirjoitetaan, mutta kun käsi ei totellut, hän sanoo.

– Yksinasuvalle arjen pyörittäminen oli aivan ylivoimaista.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen Niemi on palannut rakkaan harrastuksen pariin. Jo kesällä 2009 hän pääsi telakkamiesten avustuksella purjehtimaan. Mutta sehän ei riittänyt.

– Viime vuonna voitin oman sarjan Helsinki-Tallinn Racessa, hän sanoo.

– Ja vielä melko ylivoimaisesti.

Lue lisää:

Katso Simo Ahteen juttu:

Lue myös:

    Uusimmat